Nämä näyttävät juuri niin herkullisilta kuin varmasti olivatkin. Pulleita kääröjä on kiva haukata, ensin nuo ulos putkahtaneet ohuemmat pötköt ja sitten kunnon haukkaus keskeltä, pulleimmasta kohdasta. (Sama kaava minulla on korvapuustien syömisessä.) 🙂

Sarvet, oli ne sitten juusto-, pizza-, chorizzo- jne -”merkkisiä”, ovat kyllä yksiä parhaita tarjottavia. Takuuvarmoja suosikkeja ja kaiken lisäksi helppoja valmistaa. Ja kolmas, vaan ei vähäisin plussapuoli, että ne voi tehdä valmiiksi pakastimeen kiireistä vieraskahvitusta helpottamaan.

Sarvi-ihastus iski meikäläiseen kunnolla, siitä on jo vuosia, kun Kissa tarjosi saunavieraille juuri uunista tulleita juustosarvia. Nam, ne sulivat suussa. Tiedät, pellavapaita, mistä puhun! 😃

Nyt on kuva täällä ja musta lätkä pois. Sen verran vain kommentoin, että sarvissani ei ole kiiltoa munavoitelusta huolimatta. Syy: rikoin kananmunan kermaviilipurkkiin, josta olin juuri sisällön taikinaan tyhjentänyt. Säästin tiskiä. Sen verran kermaviilin jämiä oli reunoilla, että kananmuna otti nokkiinsa ja jätti kiillon sarville antamatta. Maku silti mahtava 🙂