09.09.2008   36 kommenttia

Ensikertalaisen onnistuminen – operaatio kihlajaiskakku


Oletko haaveillut marsipaanikakun tekemisestä, mutta et ole vielä rohjennut ryhtyä tuumasta toimeen? Sama tilanne oli myös tällä tuoreella morsiamella, joka halusi marsipaanikakun omiin kihlajaisiinsa. Morsian suunnitteli ja toteutti kakun itse. Minä olin paikalla seuraamassa ja ottamassa oppia ensikertalaisen pulmatilanteista.

Kun saavuin paikalle, kakku oli täytetty Confetin sydämen muotoiseen irtopohjavuokaan ja hyytynyt jääkaapissa pari tuntia. Kakussa oli 6 munan tumma sokerikakkupohja ja välissä mansikkamarmeladia ja suklaamoussea. Morsiamen tarkoituksena oli tehdä toiseen väliin täyte valkosuklaasta ja toiseen tummasta suklaasta. Mutta harvoinhan kaikki menee juuri niin kuin on suunnitellut. Yhä edelleen on mysteeri, miksi valkosuklaatäytteestä tuli hyvin löysää eli sen hyytymiseen ei uskaltanut luottaa. Tilanteesta selvittiin sekoittamalla valkosuklaatäytteeseen myös tummaa suklaata. Tässä kakkua irrotetaan jo nuolijan avulla ennen vuoan reunaosan avaamista.

Irtopohjavuoan pohjalta oli unohtunut leivinpaperi, mutta kakun siirtäminen onnistui siitä huolimatta tarjoilulautaselle. Tässä yksi esimerkki asiasta, joita reseptien yhteydessä ei tule välttämättä mainittua. Siksi koostin myöhemmin ohjeen kakun täyttämiseen liittyvistä vaiheista, mm. irtopohjavuoan käytöstä.

Kun kakku oli onnellisesti tarjoilulautasella, päälle levitettiin sokerikreemiä. Levittäminen helpottui, kun kreemiä käytettiin hetken aikaa mikrossa. Levittämisvälineeksi suosittelen vaikkapa Fiskarsin voiveistä. Kuvassa näkyvällä nuolijalla työ oli hitaampaa ja kreemiä oli vaikeampi saada siloisesti. Möykyt näkyvät herkästi marsipaanin alta, joten tämä vaihe kannattaa tehdä huolella. Myös alareuna on syytä ”eristää” huolellisesti, koska sieltä kosteus purkautuu helpoimmin. Kakun hötöinen pinta meinaa helposti lähteä kreemin levitysvaiheessa veitsen mukaan. Tästäkin syystä riittävän löysä kreemi on oleellista: veistä ei voi vetää kovin voimakkaasti kakun pinnalla.

Kakun kuorrutteena käytettiin kaupan valmista vaaleanpunaista marsipaania, mutta koristeet morsian halusi sinisellä. Valkoinen marsipaani värjättiin siis Wiltonin Royal Blue -sävyllä. Purkista otettiin väriä cocktail-tikulla.

Koska seuraavana päivänä oli kihlajaisjuhlat eikä morsian halunnut esiintyä sinikätisenä, piti värjäysvaiheessa varoa suoraa kosketusta väriin. Tämä onnistui kuitenkin hyvin, kun värialueen käänsi aina sisäänpäin.

Vähitellen väriä lisäämällä löytyi mieleinen tummuusaste.

Sitten olikin aika siirtyä morsiamen mielestä jännittävimpään vaiheeseen eli marsipaanikuorrutteeseen. Sain itsekin hyvän muistutuksen siitä, että marsipaania kannattaa varata normaalia enemmän, jos kakku on erikoisemman muotoinen. 600 g teki kaulintavaiheesta haastavan, koska marsipaanilevy piti muotoilla jo valmiiksi sydämen muotoon hukkapalat eliminoiden. Samalla piti tarkkailla, että levy kaulintuu tasaisen paksuiseksi eikä ota kiinni alustaan. Viimeksi mainittu asia vaikeutui huonon kaulinta-alustan vuoksi. Käytössä olevaan Tupperwaren ei-silikoniseen alustaan marsipaani tuntui tarraavan pöydänpintaakin herkemmin. Tomusokeria joutui käyttämään isot määrät ja pöllyävää tomusokeria oli vaikea estää joutumasta myös kaulittavan levyn pinnalle. Kerran kokelas joutui aloittamaan alusta, kun valmiiksi kaulittu levy olikin tarrannut pahasti kiinni. Jos meinaa stressi iskeä, niin kannattaa kuitenkin muistaa, ettei tässä vaiheessa mikään voi mennä peruuttamattomasti pieleen: kaulinnan voi aina aloittaa alusta!

Kun kaulintavaihe oli valmis, molemmat kädet levyn alle ja siitä nostaen marsipaani kakun päälle. Tasoittelu suoritettiin käsin ensin päältä ja sitten reunoilta. Kakun sivuilla kannattaa pyrkiä jakamaan poimut mahdollisimman tasaisesti ennen kuin ryhtyy painamaan marsipaania kiinni kakun pintaan. On aina parempi, jos marsipaanilevy on sen verran iso, että ”helmat” ulottuvat reilusti kakun alareunaa pidemmälle. Tämä vaikuttaa siihen, miten kauniisti marsipaani laskeutuu. Helmoja apuna käyttäen marsipaania voi myös hieman vetää alaspäin samalla, kun painaa sitä kakun reunaa vasten.

Viimeistely veitsellä leikaten.

Koristeet syntyivät kukka- ja lehtimuoteilla. Kakun alareunaan tuli vielä koristenauha vihreästä marsipaanista.

Ja valmis lopputulos on tässä! Ensikertalainen onnistui loistavasti!

Rohkeasti siis kaikki marsipaanikakkuja tekemään! Lisää evästystä löytyy marsipaanikuorrutteen ohjeesta sekä Kysymyksiä ja vastauksia -palstalta. Onnea vielä kihlaparille!

Jaa yhteisöpalveluissa