Nyt nautitaan keväästä ja keväisistä leivonnaisista! Halusin vastapainoksi täyteläisemmille muffinssiohjeille tehdä jotain raikasta ja kevyempää. Kevyen lisäksi ohjeen voisi luokitella helpoksikin, sillä kaikki ainekset sekoitetaan kerralla kulhossa.

Mieltäni oli kutkuttanut jo pitkän aikaa inkiväärin käyttö leivonnassa. Kokeilin näitä sitruunamuffinsseja myös ilman inkivääriä, mutta inkivääriversio vei selvän voiton! Jos kuitenkaan et pidä inkivääristä, voit toki jättää sen pois. Itse käytin valmista inkiväärimurskaa, mutta tuoreesta inkivääristä tehty raastekin sopii.

15 kappaletta

Taikina:
2 sitruunan kuoriraaste
½ dl sitruunamehua
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ dl sokeria
2 dl appelsiinijugurttia
2 munaa
½ dl rypsiöljyä
2 tl inkiväärimurskaa

Päälle:
tomusokeria
½ prk (á 340 g) Lemon curd -tahnaa
appelsiininmakuisia kakunkoristeita

Pese sitruunat huolellisesti ja raasta sitruunan kuori. Purista mehu. Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita vatkaimella tasaiseksi.

Laita muffinssipellin koloihin paperiset vuoat ja täytä ne taikinalla.

Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Kaiverra veitsellä muffinssien keskelle kolo. Ripottele päälle tomusokeria. Täytä kolo Lemon curd -tahnalla. Viimeistele appelsiinikoristeilla.

Reseptiarkistoistani löytynyt herkku, jonka lähdettä ei valitettavasti ole tiedossa. Tässä yhdistyy makeasti kahvi ja jälkiruoka.

1 dl vahvaa kahvia (2 mittaa yhtä kuppia kohden)
1 dl kuohukermaa
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 rkl sokeria
½ tl kanelia

Keitä kahvi laittamalla kaksi mittaa kahvijauhetta yhtä kuppia kohden. Mittaa kulhoon kerma, kaakaojauhe, sokeri ja kaneli. Vatkaa vaahdoksi. Lusikoi vaahto lasiin/kuppiin ja kaada päälle kahvi.

Joulun alla julkaisin fudge-ohjeen, jossa keittoaika oli toista tuntia. Pienin muutoksin tässä ohje, josta syntyi täydellisesti leikkaantuvaa, mutta kuitenkin kiinteää fudgea murto-osalla tuosta keittoajasta. Valkosuklaa tekee fudgesta todella makeaa, joten muutama pala riittää täyttämään makeakiintiön. Lime tuo kivasti luonnetta. Ohje on ruotsalaisesta Hemmets veckotidning -lehdestä.

n. 40 kappaletta

200 g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
100 g voita

Rouhi valkosuklaa. Pese limet huolellisesti ja raasta kuori. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 10 minuuttia. Lisää valkosuklaarouhe ja limen kuoriraaste.

Kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä.

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
1 ½ dl ruisjauhoja
150 g margariinia
½ dl vettä

Täyte:
200 g kylmäsavulohisiivuja
1 dl tilliä
½ dl rucolaa
2 dl ruokakermaa
1 dl emmantal-juustoraastetta
150 g raejuustoa
2 munaa

Päälle:
rucolanlehtiä

Yhdistä vehnä- ja ruisjauhot kulhossa. Paloittele joukkoon margariini ja nypi sekaisin jauhojen kanssa. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Levitä taikina kevyesti painellen voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Paloittele kylmäsavulohi. Hienonna tilli ja rucola. Sekoita kaikki täyteainekset keskenään. Kaada vuokaan.

Kypsennä 200 asteessa 35 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, jos se tummuu ennen aikojaan.

Koristele valmis piirakka rucolanlehdillä.

Lakritsin ystävän ei kannata jättää tätä kakkua kokeilematta. Mikäli olet myös salmiakin ystävä, voit lisätä mukaan turkinpippurirouhetta joko lakritsikastikkeen keittovaiheessa tai valmiiseen täytevaahtoon. Omani tein ilman rouhetta, koska pidän pehmeämmästä mausta. Huomaathan, että kastike kannattaa valmistaa jo edellispäivänä tai muutoin varmistua, että se täysin kylmää ennen vaahdotusta.

Mustia koristeita voi tehdä myös lakumatosta ja kaulimalla Kick-patukoista ohuen levyn ja ottamalla siitä kuvioita pienellä muotilla. Viimeksi mainitusta löydät muutaman vaihekuvan sitruuna-lakritsitäytekakun kohdalta.

Pohja:
200 g Black Domino -täytekeksejä
50 g margariinia

Täyte:
12 kpl (á 19 g) Kick-patukoita
3 dl kuohukermaa
5 liivatelehteä
3 ½ dl Flora Vispiä
½ dl vettä
(turkinpippurirouhetta)

Kiille:
3 liivatelehteä
½ dl vettä
2 dl (n. 300 g) lakritsikastiketta

Koristelu:
2 dl Flora Vispiä
1 rkl vaniljakreemijauhetta
50 g mustia Candy melts -nappeja (Confetista)

Peitä halkaisijaltaan 24 cm kokoisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa mustat Dominot kaulimella tai tehosekoittimessa. Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon keksimurska. Painele seos vuoan pohjalle.

Valmista Kick-patukoista ja kuohukermasta lakritsikastike mielellään jo edellispäivänä. Pilko Kick-patukat pieniksi paloiksi ja laita ne kuohukerman kanssa teflonpintaiseen kattilaan. Keitä, kunnes karkit ovat sulaneet kermaan. Kaada vaahdotusta varten valmiiksi kulhoon. Anna olla jääkaapissa, kunnes kastike on täysin kylmää.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa Flora Vispi löysäksi vaahdoksi. Vatkaa myös kylmä lakritsikastike jämäkäksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot keskenään. Kiehauta vesi ja sulata siihen liivatelehdet. Sekoita lakritsivaahtoon.

Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa kolmisen tuntia.

Laita kiilteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta ½ dl vettä ja sulata liivatelehdet siihen. Yhdistä liivatevesi huolellisesti lakritsikastikkeen kanssa. Kaada täytteen päälle ja hyydytä jääkaapissa pari tuntia ennen vuoasta irrottamista.

Vatkaa kerma vaahdoksi (kermavaahto-ohjeessa tarkemmin vaahdotuksesta). Pursota aaltoileva rengas kakun päälle (kts. pursotusmallistosta “aallot kakun päällä”).

Sulata Candy melts -napit mikrossa miedolla lämmöllä (n. 250 W) välillä sekoitellen.

Laita Candy melts -sula pursotuspussiin (tylla 3 mm) ja pursota salmiakkikuvioita leivinpaperin päälle. Pursota ensin ääriviivat ja täytä sitten keskelle jäävä alue.

Viimeistele kärjet cocktail-tikulla. Heiluta hieman paperia, jotta kuvion pinta tasoittuu.

Anna jähmettyä jääkaapissa. Irrota sitten leivinpaperista ja nosta koristeet kakun päälle.

Tuplasuklaa-vadelmatäytekakku

Joitakin kakkuja tehdessä sydän on aivan erityisellä tavalla mukana ja tämä pienen Fridan ristiäiskakku oli juuri sillä tavalla ainutlaatuinen. Vaaleanpunaista värimaailmaa toivottiin, muilta osin sain koristeluun vapaat kädet. Hyvin pian minulle tulikin selkeä olo siitä, minkälaisen kakun haluaisin tehdä Fridalle.

Pohja:
mehevä suklaakakkupohja n. 1,5-kertaisena

Kostutus:
1 ½ dl maitoa
1 tl vaniljasokeria

Täyte:
suklaatäyte 3-kertaisena
jäisiä, suomalaisia vadelmia

Kuorrutus:
sokerikreemi 1,5-kertaisena kaakaoversiona
800 g valkosuklaakuorrutetta

Vauva:
200 g valkoista marsipaania
punaista, ruskeaa ja oranssia pastaväriä
vaaleanpunaista tomuväriä

Vauvan mekko ja perhoset:
valkoista sokerimassaa
helmiäissuihketta
pieniä hopeisia sokerihelmiä

Kukat:
valkoista sokerimassaa
roosanväristä tomuväriä
keltaista pastaväriä
oranssia kimallegeeliä
sokerikuorrutetta tuubissa

Koristenauha ja nimi:
valkosuklaakuorrutetta
punaista ja keltaista pastaväriä

Muut koristeet:
hopeisia tähtiä

Valkosuklaakuorrute, sokerimassa, helmiäissuihke, kimallegeeli ja hopeiset tähdet Confetista.

Paistoin pohjan vuoassa, jonka halkaisija oli n. 27 cm. Leikkasin pohjan kolmeen osaan.

Koska kakku oli normaalia isompi, tein täytteen kolminkertaisena. Jaoin sen kahteen osaan ja lisäsin vasta sitten suklaan siten, että toisesta puolikkaasta tuli valkosuklaan tai toisesta tumman suklaan makuinen.

Kostuttamiseen käytin vaniljamaitoa. Täytin toisen välin valkosuklaa- tai toisen tumma suklaa -täytteellä ja upotin kumpaankin täyteväliin jäisiä vadelmia raikastamaan kokonaisuutta (samalla tavalla täytetty mm. ystävänpäivän suklaasydän -kakku).

Päällystin kakun valkosuklaakuorrutteella, jonka olin värjännyt pastavärillä hennon vaaleanpunaiseksi. Koska kuorrutin kakun jo edellispäivänä, levitin kuorrutteen alle sokerikreemiä. Muutoin kermavaahtokin olisi käynyt. Kuorruttamisesta voi katsoa vinkkejä ohjeesta “marsipaanilla kuorruttaminen“.

Pienen määrän kuorrutetta värjäsin punaisella (ja aavistuksella keltaista) värillä tummemmaksi ja tein siitä koristenauhan ja nimen. Nauhan tein leikkurilla, jonka käyttöä on esitelty juhannusruusukakussa. Nimi on muodostettu marsipaaniruiskulla puristetusta pyöreästä nauhasta. Marsipaaniruiskua on esitelty monissa aiemmissa täytekakuissani (mm. Laurin liekkiauto).

Vauvaa varten läpivärjäsin marsipaanin ihonväriseksi oranssilla ja ruskealla pastavärillä. Kasvojen yksityiskohdat maalasin ohuella pensselillä; silmät ja kulmakarvat ruskealla ja huulet punaisella. Poskiin tupsuttelin vaaleanpunaista tomuväriä. Hiukset tein ruskeaksi värjätystä marsipaanista pyörittelemällä sormilla ohuita suortuvia.

Mekkoa varten kaulin sokerimassan ohueksi levyksi ja leikkasin siitä marsipaaniveitsellä mekon mallisen palan. Helman leikkasin nauhaleikkurilla ja kuvioin tekemällä reikiä kirjoitustyllan kärjellä. Pintaan suihkutin helmiäistä. Tämän jälkeen nostin mekon paikoilleen ja asettelin helman laskoksille. Napeiksi liimasin sokerikuorrutteen avulla hopeisia sokerihelmiä.

Perhoset tein silikonimuotilla (perhosten tekemisestä löydät vaihekuvia tästä kukkaistyttöjen 2-vuotiskakun ohjeesta). Kuivamisen jälkeen suihkutin niihinkin helmiäistä.

Kukat on tehty isolla omenankukkamuotilla (Confetista). Kuivatin kukat foliosta muotoilluissa kupeissa. Keskiosaan sivelin roosanväristä tomuväriä. Heteitä varten värjäsin palan sokerimassaa keltaiseksi ja kaulin siitä ohuita nauhoja. Leikkasin nauhan toisen sivun hapsuiseksi, kokosin hapsut yhteen ja liimasin ne kukan keskelle sokerikuorrutteella (samaa ideaa käytetty näissä omenankukissa). Kuivumisen jälkeen pursotin heteiden päihin pienet pallukat oranssia kimallegeeliä.

Vauvan pään alle tein ison kukan yksittäisistä terälehdistä (ruusun terälehti -muotti, myös nimellä kallamuotti). Kuivatin kukan foliotukien varassa muotoonsa.

Kaikki koristeet on liimattu kakkuun sokerikuorrutteella.

Tässä lyhyt oppimäärä suklaakoristeiden tekemisestä ja mallisto, joka tulee kasvamaan ajan myötä. Käytä malleja inspiraatioksi omille versioille tai kopioi mallit paperille, jonka laitat leivinpaperin alle “apuviivoiksi”.

Suklaakoristeiden onnistuminen edellyttää kahden seikan huomioimista:

1. Pursotusvälineet. Välineet ovat tottumuskysymyksiä, mutta minä käytän tarkkoihin pursotuksiin aina pientä pursotuspussia, liitintä ja kirjoitustyllaa, koska mielestäni pursotussetillä saa parhaan pursotusvarmuuden. Tyllan aukon on syytä olla tällaisissa koristeissa 1-2 mm. Pussin toinen pää kannattaa sulkea tiiviisti pussinsulkijalla, jotta suklaa ei pääse valumaan yläkautta ulos. (Liitinohjeessa kuvia pursotusvälineistä.) Pursotuksiin, joissa ei vaadita täydellisen tarkkaa jälkeä, käy pakastuspussikin, jonka kulmaan voi leikata tarvittavan kokoisen aukon.
2. Pursotussuklaat:
   Tumma suklaa: Ruokakauppojen valikoimat on tullut testattua läpi ja ainoa suklaa, joka on yltänyt riittävän kestävään lopputulokseen, on Brunbergin tumma suklaa. Hauraissa koristeissa (kuten pitsirullat) muut suklaat pehmenevät hyvin nopeasti huoneenlämmössä. Brunbergin suklaata ei tarvitse temperoida. Suoraan kakun päälle “spritsailuissa” tai reunakoristeessa, joissa kestävyydellä ei ole samanlaista merkitystä, käy mikä tahansa muukin merkki – ja suosittelenkin ennemmin Pandaa. Brunbergin suklaa on sulana löysempää eli se valuu nopeammalla tahdilla. Tämä tekee pursottamisesta hieman vaikeampaa (asiaa voi toki auttaa, jos jäähdyttelee suklaata hetken aikaa ennen pursottamista).
   Valkoinen/maitosuklaa: koristeita voi tehdä muistakin kuin tummasta suklaasta, mutta tällöin koristeiden kestävyys heikkenee. Valko- ja maitosuklaa sopivat tilanteisiin, joissa koristeilta ei vaadita erityistä kestävyyttä. Valkosuklaata voi värjätä suklaa- tai pastaväreillä. Tästä on kerrottu enemmän elintarvikevärejä esittelevässä ohjeessa. Koska maito/valkosuklaakoristeet sulavat herkemmin käsiteltäessä, tapaan laittaa ne pakkaseen ja antaa niiden jäätyä ennen kakun päälle asettelua.
   Koristelusuklaa, Candy melts: kakkutarvikkeita myyvistä liikkeistä saa koristelukäyttöön tarkoitettua “suklaata”, Candy melts- nappeja. Candy meltsien värivalikoima on laaja ja pursoteltavuus ja kestävyys hyvä. Candy meltsien käyttö tapahtuu samaan tapaan kuin suklaankin.

Toimi seuraavasti:

1. Paloittele suklaa ja laita se mikronkestävään astiaan. Sulata miedolla lämmöllä (max 250 W) välillä sekoitellen, kunnes suklaa on sulaa.
2. Lusikoi suklaasula pursotuspussiin.
3. Pursota suklaalla kuvioita leivinpaperin päälle (alla tasainen alusta, kuten leikkuulauta).
4. Nosta alustan päällä jääkaappiin jähmettymään.
5. Irrota koristeet varovasti leivinpaperista.
6. Laita kakun päälle tai säilytä jääkaapissa.

Koristemalleja:

Kinkku-ananaspizzakka sai mukavan vastaanoton ja pyydettiinkin erilaisia täytevaihtoehtoja. Kokeilemisen arvoiseksi uskallan mainostaa tätä salamiversiotakin.

Itse käytän kinkkua sisältäviin leivonnaisiin aina leikkeletiskiltä ostettua savu- eli palvikinkun siivuja. Samoin tässä ohjeessa ei mielestäni kannata turvautua valmissuikaleisiin vaan käyttää nimenomaan tuota leikkeleversiota. Ohuet salamisiivut ovat jotenkin miellyttävämpiä syödä kuin paksut suikaleet.

Taikina:
3 dl rasvatonta maitoa
½ pkt hiivaa
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 rkl siirappia
1 ½ dl kauraleseitä
6 dl vehnäjauhoja

Täyte:
150 g kevyt-salamisiivuja (esim. Saarioinen)
1 punasipuli
1 punainen paprika
150 g paprika-chilituorejuustoa
(1 dl aurinkokuivatun tomaatin siivuja)
3 dl (n. 100 g) emmental-juustoraastetta

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva joukkoon. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut maitoon. Lisää suola, öljy ja siirappi. Sekoita taikinaan pienissä erissä kauraleseet ja vehnäjauhot ensin puuhaarukalla sekoittaen, sitten kädellä vaivaten. Anna kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä täytteen valmistamisen ajan.

Kuutioi salamisiivut. Leikkaa punasipuli ja paprika suikaleiksi. Kuullota kasviksia pannulla öljytilkassa, kunnes ne ovat pehmenneet jonkin verran.

Kauli taikinasta leivinpaperin päällä iso, pyöreä levy. Vedä levy leivinpapereineen pellille. Sivele pinnalle paprika-chilituorejuustoa. Levitä päälle sipuli-paprikasuikaleet, salamikuutiot ja halutessasi aurinkokuivattua tomaattia. Ripottele pinnalle juustoraaste. Taita reuna parin sentin matkalta täytteen päälle ja painele sormella ryppyjä.

Kohota liinan alla 10 minuuttia. Voitele reunat munalla ja ripottele reunoille kauralesettä koristeeksi.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 20-25 minuuttia.

Nykyisen kaltainen laskiaispullaperinne yleistyi Suomessa vasta 1950-luvulla, mutta laskiaispullan historia ulottuu vuosisatojen taakse. Tavallisen pullan arvioidaan olevan alkujaan saksalainen keksintö. Laskiaispullaa pidetään keskiaikaisen paaston ajan edellä nautittujen rasvaisten ruokien jäänteenä.

Ruotsalaisen legendan mukaan laskiaispullan kehitti puolestaan raipaniskujen pelossa ollut leipurioppilas. Leipurimestari lupasi säästää oppilaan raipaniskuilta, jos hän keksisi kaikkia muita pullia paremman pullan. Tarina kertoo, että oppilas täytti ison pyöreän pullan ruotsalaisten rakastamalla mantelimassalla. Mestarin mielestä tulos oli niin hyvä, että oppilas säästyi raipaniskuilta. Mantelimassatäytteinen pulla yleistyi Ruotsissa 1700-luvulla. Mantelimassan ja kermavaahdon seosta sekä hilloja alettiin käyttää pullan täytteenä vasta 1950-luvulla.

Historiatietojen mukaan laskiainen tarkoitti alun perin laskeutumista paastoon. Vasta paljon myöhemmin suomalaiseen laskiaiskulttuuriin yhdistyi mäenlasku, hernekeitto ja tietenkin herkulliset laskiaispullat. (Lähde: Myllyn Paras)

Manteliversioon kannattaa valita nimenomaan mantelimassaa eikä marsipaania. Mantelimassa sisältää enemmän mantelia ja on näin marsipaania “hienompaa”. Itse tehty mansikkahillo kannattaa valmistaa jo etukäteen, koska se jähmettyy vasta vuorokauden kuluessa.

Taikina:
1 annos pullataikinaa

Pinnalle:
raesokeria tai mantelilastuja
tomusokeria

Täyte:
2 dl kuohukermaa
1 tl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

mantelimassaa tai mansikkahilloa

Mansikkahillo:
½ kg pakastemansikoita (tuoreita käytettäessä lisäksi ¼ dl vettä)
½ pkt (2 dl) hillo-marmeladisokeria

Leivo pullat pullataikinaohjetta noudattaen. Ripottele pinnalle raesokeria tai mantelilastuja. Mantelilastuilla voit erottaa mantelimassaa sisältävät pullat.

Valmista mansikkahillo seuraavasti. Paloittele isokokoiset mansikat. Laita kattilaan mansikat (,vesi) ja hillo-marmeladisokeri. Kuumenna hitaasti kiehuvaksi koko ajan sekoitellen. Jatka keittämistä n. 3 minuuttia. Laita puhtaaseen, kuumennettuun lasipurkkiin. Sulje kannella ja säilytä viileässä. Hillo hyytyy noin vuorokauden sisällä.

Sekoita kuohukermaan tomu- ja vaniljasokeri. Vatkaa vaahdoksi.

Halkaise pullat kahtia siten, että hattuosasta tulee hieman ohuempi. Täytä pullat mantelimassasiivulla tai lusikallisella mansikkahilloa. Pursota/lusikoi päälle kermavaahtoa. Nosta hattu paikoilleen. Ripottele pinnalle tomusokeria. Tarjoile heti.

5 dl kevytmaitoa
1 pkt hiivaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
1 muna
200 g voi- tai margariinisulaa
n. 15 dl vehnäjauhoja

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja ripottele joukkoon hiiva. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut maidon joukkoon. Sekoita hiivamaitoon sokeri, kardemumma, suola ja muna. Lisää joukkoon n. 11 dl jauhoja pienissä erissä käsin (tai alkuun puuhaarukalla) sekoittaen. Sekoita taikinaan sitten voisula ja tämän jälkeen loput jauhot.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa n. 45 min (lue täältä kohotusvinkkejä).

Jaa taikina kahteen osaan. Käsittele yksi puolikas kerrallaan. Vaivaa ensin ilmakuplat pois.

Leivo taikinasta pitkä tanko ja leikkaa yhtä suuriin paloihin. Pyöritä paloista pullia käsiesi välissä tai pöytää vasten pyörittäen.

Nosta pullat pellille leivinpaperin päälle. Anna pullien kohota liinalla peitettynä n. 10 minuuttia.

Voitele munalla ja ripottele pinnalle raesokeria.

Paista 200 asteessa 8-10 min.

2 annosta

5 dl kevytmaitoa
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl fariinisokeria
2 kanelitankoa

Laita ainekset kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen kiehuvaksi. Poimi kanelitangot kaakaosta ja tarjoile heti.

Valmis vaniljakastikejauhe on näppärä kiireisen leipurin apu ja on blogin leivonnaisissa esiintynytkin milloin piirakoissa, milloin kakuntäytteissä ja nyt myös muffinsseissa. Muffinssit voi toki tehdä ilman vaniljasydäntä tai -kuorrutusta, mutta oikea vaniljaunelma syntyy yhdistämällä nämä kummatkin aidolla vaniljalla maustettuun muffaritaikinaan.

Vaniljakastikkeesta tehty kuorrute on kauniin keltainen ja sopii loistavasti vaikka pääsiäisen kahvipöytään!

Vinkki 1: Saat taikinaan lisämakua lisäämällä siihen 2 tl kardemummaa.
Vinkki 2: Vaniljasydän sopii myös suklaamuffinsseihin. Lisää taikinaan 2 ½ rkl kaakaojauhetta.

12 isoa muffissia

Vaniljatäyte:
1 ps Blå Band -vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
1 ½ dl maitoa

Taikina:
150 g margariinia
1 ¼ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 maustemittaa vaniljajauhetta
1 prk vaniljarahkaa
½ dl maitoa tai kermaa

Kuorrutus:
1 ps Blå Band -vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
1 ½ – 2 dl maitoa
nonparelleja

Valmista ensin vaniljatäyte. Mittaa maito kulhoon ja sekoita vispilällä joukkoon vaniljakastikejauhe. Nosta jääkaappiin jähmettymään n. 30 minuutin ajaksi.

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan vaniljarahkan ja maidon/kerman kanssa.

Lusikoi muffinssivuokiin nokareet taikinaa. Painele taikinaan kolot jauhotetulla sormella. Lusikoi koloihin vaniljatäytettä. Peitä taikinalla.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Peitä pinta foliolla, kun muffinssit ovat saaneet hieman väriä. Anna jäähtyä.

Valmista kuorrutus mittaamalla kulhoon 1 ½ dl maitoa ja sekoittamalla vispilällä joukkoon vaniljakastikejauhe. Levitä välittömästi muffissien päälle. Sekoita kuorrutteeseen hieman lisää maitoa, kun se on alkanut paksuuntua, jotta saat levitettyä sen tasaisesti.

Laita kuorrutteen päälle muotti ja ripottele sen sisäpuoli täyteen nonparelleja. Nosta muotti varovasti paikoiltaan. Tarjoile pian koristelemisen jälkeen.