Tämä oli toinen täytekakuista, jonka tein ystäväni 30-vuotisjuhliin lokakuun alussa. Voi sitä sähläyksen määrää, mitä tämän kakun kuorruttaminen oli! Tämä oli minun kinuskikouluni ja toivottavasti oppivelvollisuus tuli nyt suoritettua. Ensimmäinen kinuski onnistui muuten hyvin, mutta kuten kinuskiohjeessa mainitsinkin, voin lisääminen valmiiseen kinuskiin oli vikatikki. Tiedetään, kyllä sen pitäisi onnistua, mutta ehkä sekoitin voin huonosti kiirehtiessäni kinuskia kakun päälle ja pinta jäi kostean näköiseksi. Enpä tiedä, uskallanko enää toiste ottaa samaa riskiä, sellaiset oppirahat tuli maksettua.

Lähdinpä sitten keittelemään uutta kinuskia. Kuohukerma oli jo käytetty, joten tein kinuskin varakermaani, Flora Vispiin – virhe! Kinuski näytti erilaiselta jo valmistuessaan, mutta koko totuus paljastui vasta kakun päällä: tuskin palaakaan olisi voinut kakusta leikata ilman koko helahoidon totaalista mössöytymistä, niin sitkeää siitä tuli. Nyt saldo oli siis kaksi epäonnistunutta kinuskikerrosta päällekkäin, paremminkin olisi voinut mennä. Ei auttanut kuin kuoria kinuskit kakun päältä. Samalla kakusta kuoriutui osa päällimmäistä pohjakerrosta eikä uuden kinuskin laittaminen tähän epätasaiselle pinnalle ollut enää mahdollista. Tässä vaiheessa oli suoriuduttava kauppaan ostamaan yksi valmis kakkupohja ja lisää kuohukermaa uuteen kinuskiin. Päädyin korottamaan kakkua kolmannella täytekerroksella, mikä oli loppupeleissä hyvä ratkaisu, sillä koko kakku teki siitä huolimatta kauppansa. Viimeinen kinuski onnistui nappiin, vihdoin! Vaikeudet unohtuivat, kun kakku oli lopulta pursotuksineen valmiina edessäni ja pystyin olemaan näkemääni tyytyväinen.

Pihlajanmarjat on pyöritelty pastaväreillä värjätystä sokerimassasta ja aseteltu vierekkäin ja päällekkäin tertuksi. Lehtimuottina olen käyttänyt ruusunlehtimuottia. Venytin lehteä hieman pituussuunnassa, jotta sain siihen enemmän pihlajanlehden muotoa.

Kakkupalasta minulla ei ole kuvaa, mutta täyte on samaa kuin omassa 30-vuotiskakussani.