Aiemmin leipomani gluteeniton siemenleipä saa nyt jatko-osan ruisjauhoilla täydennettynä. Suunnittelin reseptin ennen kaikkea omaan tarpeeseen: itse kun en gluteenitonta ruokavaliota noudata ja ruisleivällä on tärkeä rooli päivittäisessä ruokavaliossani. Koska makeita herkkuja on tarjolla viikottain (siitä huolimatta, että emme syö kaikkia blogileivonnaisia itse!), olen aika tarkka perusruoan terveellisyydestä. Silloin herkuillekin löytyy oma paikkansa arjen keskeltä.

Halusin kehitellä ruisleivän, jossa olisi siemenleivästä tuttuja superaineksia: reilusti erilaisia siemeniä, pähkinöitä ja manteleita. Monet kaupan ruisleivät sisältävät myös vehnäjauhoja, koska pelkillä ruisjauhoilla leivästä tulee helposti kovaa. Siemenleivässä vaaleita jauhoja ei jää kaipaamaan. Rakenne on tiivis, mutta ei kuiva tai kova. Ja kuten olen mainostanut, mielestäni tämä leipä (kuten monet muutkin tummat leivät) on parhaimmillaan paahdettuna – ihana rapeana!

Tavoitteena oli tehdä leivästä myös hieman lapsiystävällisempi eli pilkkoa pähkinät pienemmiksi, sillä ne saattavat herättää pikkuväessä epäluuloja. Edellisen leivän kohdalla kokonaisia hasselpähkinöitä nimitettiin Kinuskikissan koekeittiössä etanoiksi – lapset ja mielikuvitus! Kun tämä mielleyhtymä oli lausuttu ääneen, peli oli menetty. Tämä rukiininen versio onnistui tehtävässään paremmin. Toinen tyttäreni otti leivän omakseen. Olemme herkutelleet sillä yksinkertaisten lisukkeiden kera. Toinen tytöistä ei vielä päässyt yli siitä tosiseikasta, että leivässä kaikesta huolimatta ON pähkinöitä. Heti perään hän söi pääsiäisbeben hyvällä ruokahalulla, koska en kertonut pohjan koostuvan hasselpähkinäjauheesta – lapset ja ennakkoluulot! 😉

Leipäreseptin kehittäminen vei aikansa ja vaati useita kokeiluita, vaikka niin lähellä alkuperäistä ohjetta liikuttiin. Joskus on vaikeaa arvata, miten suuri merkitys jollain pienellä muutoksella voi olla. Loppujen lopuksi turhien kokeiluiden aiheuttajaksi paljastui psylliumjauheen pois jättäminen. Kuvittelin, että ruisjauhot korvaisivat sen tarpeen, mutta ei. Alan vähitellen lämmetä psylliumille – tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tulin kantapään kautta oppineeksi sen tarpeellisuuden.