Lokakuun alussa pyörähdin pitkän viikonlopun verran Berliinissä ja reissussa kulinaristi haluaa tietenkin nauttia hyvästä ruoasta. Neljän päivän aikana ruokalistalla oli japanilaista, italialaista, espanjalaista ja ranskalaista, mutta harmi kyllä aidon saksalaisen ravintolan löytäminen jäi hyväksi yritykseksi. Berliiniläisten oma currywurst ja saksalainen olut kun ei oikein edustanut sitä genreä, joka naisporukalla oli haussa. 🙂 Mutta konditoriapuolelta tarttui mielenkiintoisia kokemuksia kotiin tuotavaksi. Tässä hieman otoksia kulkureitin varrelta.

Etukäteen olin haeskellut käymisen arvoista kahvila-konditoriaa ja haaviin tarttui eräässä ostosparatiisissa sijaitseva wieniläinen kahvila (kuvassa vasemmalla). Mikä parempaa kuin yhdistää shoppailu ja ylellinen kahvihetki!

Valikoima oli varsin vaikuttava. Enpä ole Suomessa vastaavaa nähnyt. Erilaisia kakkuja oli parisenkymmentä – mikä valinnan vaikeus!

Monissa suklaakuorrutetuissa kakuissa oli suklaata vain ohut kerros ja alla mantelimassa, niin tässäkin. Näin suklaapinta oli täydellisen tasainen ja pöytäseurue nöykytteli hyväksyvästi ratkaisulle. Vaikka itse preferoin sataprosenttista suklaakuorrutetta, tämän tekniikan voisi joskus blogissa esitellä. Varmasti kiva variaatio mantelin ystävälle. Tässä kakussa oli jännä rakenne. Moussetäytteen sisällä oli kakkupohjaa, jonka ohuen ja tiheän raidoituksen toteutustapa jäi meille mysteeriksi.

Omalle lautaselleni päätyi pähkinätorttua, joka oli tosi heikko esitys. Todella kuivaa, kakkupohjaa ei oltu kostutettu millään lailla. Ohuen ohut täyte ei pettymykseltä pelastanut. Harmi!

Wieniläinen maitokahvi sentään oli hyvää. 🙂

Suolainen puoli olikin yllättäen kahvilan paras anti ja kotiin vieminen Kinuskikissan ideapankkiin. Kuvassa taivaallisen ihana tonnikala-quiche. Nyt täytyy ehdottomasti perehtyä quichejen valmistukseen. Innostuin myös valtavasti vihreistä oliiveista, joita en ole aiemmin käyttänyt piirakoissa (perua kai ajoilta, jolloin en tykännyt oliiveista). Vihreät oliivit toivat täydellisen lisän piirakkaan. Tästä siis tulossa jokin a la Kinuskikissa -versio.

Samaisessa kauppakeskuksessa sijaitsi toinenkin houkutteleva kahvila, jota oli tällä kertaa ihasteleminen vain lasin takaa. Kakkujen sijaan siellä näytti olevan huikea leivosvalikoima eikä täytetyt leivätkään huonoilta näyttäneet.

Samaisen shoppailurundin aikana tuli vastaan vielä tällaisia ”herkkuja”, jotka makeasta ulkonäöstä huolimatta olivat puhdasta saippuaa.

Välillä vähän nähtävyyksiä…

… ja sitten suklaapuotiin. Tässä suklaaparatiisissa oli kymmenittäin (ellei sadoittain) upeita ja mitä mielikuvituksellisimmilla täytteillä varustettuja konvehteja. Kaverit ostivat näitä allekirjoittaneelle synttärilahjaksi, kiitos murut!

Levähdystauolla Mövenpick-ravintolassa, jossa oli aivan ihastuttava salaattibuffee. Tässä facebook-addikti luultavasti juuri täggäilemässä itsensä Europacenteriin, jossa siis syötiin parina päivänä.

Ja taas radalle. Tässä manner-Euroopan suurimman tavaratalon, KaDeWen jättimäisellä ruokaosastolla, jossa sai paitsi ostaa ruokaa myös syödä hyvin. Ruokaosasto piti sisällään lukemattomia pikkuravintoloita, joista kukin oli erikoistunut johonkin omaan juttuun (wokkeihin, susheihin, kreppeihin, mereneläviin jne.). Ruoan kanssa oli tarjolla yleensä valikoima hyviä viinejä. Myös kuohuviinibaareja oli useampi. Me like! Tämä oli siis paikka, jossa oli tarkoitus viettää aikaa, harrastaa ruokaa ja tuhlata rahaa. 🙂 Kuva hillo-osastolta, josta olisi löytynyt vaikka mitä makuja kakun tai pikkuleipien täytteiksi. Harmi, ettei painavia purkkeja viitsinyt tuoda kotiin kovin montaa kappaletta.

Piparminttukeppejä löytyi perinteisen mallin lisäksi mm. vihreinä ja sinisinä. Varsinainen leivontapuoli rajoittui pariin hyllyyn, eikä sieltä löytynyt mitään mullistavaa. Tämä on tietysti hyväkin merkki eli meidän isot marketit tarjoavat suunnilleen samaa mitä tämä tavaratalojättiläinen.

Yksi ilta rentoiltiin rock-musikaalin katsomossa. Meillä ei ollut show & dinner -pakettia, mutta pientä purtavaa ja drinksuja sai tilata katsomoon. Hauska kokemus!

Zum Wohl!