Minun oli tarkoitus tehdä lokakuussa kekrin kunniaksi juuressipsejä. Niiden kylkiäiseksi tein sipsejä myös lehtikaalista. Lopulta lehtikaali vei voiton 6-0. Juuressipseistä en suostu reseptiä edes julkaisemaan. Valtavan työlään prosessin (mm. juuresten siivuttaminen) ja neljän tunnin kuivatuksen jälkeen vaivanpalkkana oli muutama sitkeä lastu. Juu ei kiitos!
Mutta lehtikaali! Uskomaton rapeus ja niin helppoa ja nopeaa. Suurin juhlan aiheeni oli, että lapsetkin ihastuivat näihin vihreisiin lastuihin, jotka sisältävät runsaasti rautaa, kalsiumia ja proteiinia. He oppivat siis syömään lehtikaalia – wohoo! Jos jatkossa teen jotain lehtikaalista, niin ruokalaji on luultavasti paljon helpompi myydä heille kuin ennen tätä kokemusta.
Kokeilin paistamista kahdella eri uunilla. Toisella 20 minuuttiakin olisi riittänyt (sipsien kärähtämistä on syytä varoa), toisella 30 minuuttia oli tarpeen, jotta sipsit kuivuivat läpikotaisin rapeiksi. Eli koemaistamista kannattaa tehdä jo tuossa parinkymmenen minuutin kohdalla.
Maustamisessa voi kokeilla suolan lisäksi paprikaa, grillausmaustetta, ranskanperunasuolaa… Huomaathan, että mausteseoksissa voi olla mukana suolaa, jolloin pelkän suolan määrää on syytä vähentää. Neljännes teelusikallinen oli mielestäni ehdoton maksimi, vähempääkin voi kokeilla.
MariaJ: mielenkiintoinen idea, kiitti vinkistä!
mari-johanna: eikun testaamaan! *rouskis*!
maris: oi, minä satun rakastamaan seesaminsiemeniä, joten tykästyisin tuohon versioon varmasti. Täytyykin kokeilla seuraavaan annokseen! Ihanaa, että lehtikaali menestyy hyvin myös omalla pihalla. Silloin tietää ainakin saavansa puhdasta!