Kinuskikissa Blogi  Reseptit VerkkokauppaYhteisöVideot Haku Kirjaudu
Kinuskikissa
 

Kinuskikissan ja Pullamummon tarina, osa 1

15.5.2013

pullapitkot

Eräänä alkuvuoden talvisena, hivenen ankeana pakkaspäivänä mieleeni tuli lämpöinen ajatus. Olin ollut edellisenä päivänä pullanpaistopuuhissa ja harjoitellut pitkoa neljällä letillä. Se oli minulle ihan uutta – edelleen moni asia leivonnan parissa tarjoaa minulle näitä uuden oppimisen elämyksiä. Monenlaista pullaa olen kyllä leiponut, vaan en koskaan neljän letin pitkoa. Kaivoin kuumeisesti netistä ohjeita. Tuijotin letityskaavioita, palasin pitkoni äärelle, sain käteni solmuun, palasin taas koneelle… vaihe kerrallaan sain pitkoni kasaan.

En ollut kuitenkaan lopputulokseen tyytyväinen. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi saanut neljän letin arvoitusta ratkaistua. Kyllä, ihan komeita pitkoja niistä tuli. Jotenkin minusta vain tuntui, että pullataikinalla oli minulle tässä kohtaa enemmän annettavanaan. Perinteiset pitkot ja kranssit sellaisina kuin niitä on tehty äidin ja ehkäpä jo äidinäidin lapsuudessa – niiden salat halusin kädestä pitäen oppia. Omat isoäitini – hyviä leipojia ja ruoanlaittajia hekin – olivat siirtyneet jo vuosia sitten pilvenreunalle taivaallisten pullataikinoiden äärelle. Mistä siis löytäisin kaipaamani pullataiturin? ”Operaatio pullamummo” oli käynnistynyt pääni sisällä. Ja läikähdys lämpöä tulvahti pakkaspäivän kylmyyteen.

Operaation ensimmäinen askel oli kajauttaa ilmoille etsintäkuulutus. Luonteva foorumi tälle oli tietenkin Kinuskiyhteisö niin blogissa kuin sosiaalisessa mediassa. Tässä kohtaa olin vielä luottavaisin mielin. Jos kohta pullamummot eivät kuulukaan blogien pääasialliseen kohderyhmään, joku lukijoista varmasti tuntisi sellaisen ja olisi valmis johdattamaan meidät yhteen. Monia yhteydenottoja minulle tulikin – kiitos jokaisesta – mutta sopivaa ehdokasta ei kuitenkaan joukosta löytynyt. Koska hain nimenomaan mummoikään ehtinyttä pullaleipuria, ”pullamamma” ei tässä tapauksessa tullut kyseeseen. Kutsuja tuli koko Suomi-neidon pituudelta Lappia myöten, mutta täällä etelän suunnalla pullamummot tuntuivat olevan kortilla.

fb

Kului useita kuukausia, kevätaurinko säteili ja pakkaset olivat tiessään. Sitten ystäväverkostosta kiiri toivoa herättävä huhu. Eräs pullakransseistaan tunnettu kaukainen sukulainen saattaisi olla etsimäni henkilö. Birgit-mummo, olisitko sinä minun pullamummoni? 🙂

Tarina jatkuu…

Kommentit (4)

Hepsku
28.5.2013 11:38

Pohojalaasisttain kunnon rompalesnisun leipominen on taitolaji – tai siis se letitys. Olen yrittänyt muutaman kerran ihan 3 letillä enkä ole ollut tyytyväinen.. Oma äitini on taitava tässä hommassa, pitääski oikeen pyytää häneltä pitkokoulua privaatisti!

Waffella
23.5.2013 08:59

Ui! 🙂 Tarinan jatkoa odotellessa! 😀

Leetapulla
22.5.2013 13:21

Hienoa, että opit perinteisen pullapitkon, leetan leipomisen. Oma äitini oli yksi parhaimmista tuntemistani leipureista. Hänen leetansa olivat aivan ”kuuluisia” suvussamme. Oli ihana katsoa, kun äiti aivan heitteli letit paikoilleen. Itse en perehtynyt neljän letin asetteluun, mutta onneksi äitini ehti opettaa tytölleni tämän taidon. Nyt mummun leetaohjeet jatkavat elämäänsä lapsenlapsen mukana. Näin ne perinteet jatkuvat.Mummujen taidot kunniaan:)

helmihilla
17.5.2013 09:37

Ihanan tunnelmallisesti kirjoitettu kuvaus! Tuntui heti, että oli itsekin siellä mukana etsimässä pullamummoa. Mukava, että jaat meidän kanssa tarinan kokonaisuudessaan ja kaiketi vielä reseptitkin tekemiinne herkkuihin. Kiitos Kinuskikissalle ja pullamummolle!

Kinuskikissan kumppanit

https://www.kinuskikissa.fi/wp-content/uploads/sini/dansukker-logo2.jpghttps://www.kinuskikissa.fi/wp-content/uploads/sini/2023/02/valio-logo.jpghttps://www.kinuskikissa.fi/wp-content/uploads/sini/2023/02/bonne-maman-logo-kopio.jpghttps://www.kinuskikissa.fi/wp-content/uploads/sini/2024/03/heirol-logo.jpg

Sosiaalinen media

Verkkokauppa