Halloween-kurpitsa oli blogini toinen marsipaanikakku kolme vuotta sitten. Tänä vuonna palasin hetkeksi ajassa taaksepäin ja tein kurpitsakakun uudestaan – vaihekuvien kera. Kolmen vuoden takaisen kurpitsan päällä vaelteli jos jonkin sorttista ötökkää ja nilviäistä. Kuvia tästä kakusta löytyy ohjeen lopusta. Tällä kertaa en kakun kimppuun ötököitä päästänyt, mutta hassusti meinasi silti käydä – uhkasi jäädä koko kakku syömättä. Kakku oli valmis, mutta kakkukutsut puuttuivat. Hätäpuhelu Kinuskiemolle: ”Voisitko kutsua vieraita, täältä tulisi kakku?”. Tämä keino on pelastanut aika monta kertaa, mutta nyt ehdotus tuli liian lyhyellä varoitusajalla. Onneksi facebook-verkosto pelasti ja kakulle löytyi kekkerit. 🎃 🎃 🎃

Mikäli joku jäi haikailemaan aiemman kurpitsakakun täyteohjeita, voi olla yhteydessä minuun. Saman tapaiset ohjeet löytyvät myös kohdista sitruunatäyte ja lakritsitäyte. Tässä kurpitsassa toistuvat myös sitruunan ja lakritsin maut, mutta hieman eri muodossa. Idean sain taannoisilta synttärikutsuilta, joilla olin vieraana. Tilauskakusta ei ollut reseptiä saatavilla, mutta veikkaan, että pääsin aika lähelle samaa lopputulosta. Vaniljavaahdon joukosta turkinpippurimurska ei lyö voimakkaasti läpi vaan antaa lähinnä vienon lakritsin/salmiakin vivahdetta. Lemon curd raikastaa.

Tässä yhteydessä haluaisin vielä kirjoittaa hieman vaniljakastikejauheesta, jota käytän itse todella paljon mm. täytekakuissa ja makeissa piirakoissa. Joku joskus hämmästelikin, miksi käytän sitä niin paljon, mutta tämä on sitä helppoa ja hyvää leivontaa. 😉 Vaniljakastikejauheesta tehty paksu kiisseli yhdistettynä kermavaahtoon käy sellaisenaankin kakun väliin (joukkoon sopivat raikkaat marjat). Tällaisessa muotokakussa liivate on kuitenkin oltava mukana.

Erään toisen reseptin yhteydessä syntyi keskustelua hyvästä vaniljakastikejauhemerkistä. Monesti sitä kangistuu kaavoihin ja tottuu käyttämään tiettyä merkkiä, vaikka vaihtoehtojakin olisi. Sain vinkin Ekströmsin vaniljakastikejauheesta ja mielenkiinnosta tätä kakkua tehdessäni teinkin kastikkeet sekä Blå Bandin että Ekströmsin jauheista. Itse en havainnut näiden välillä mitään merkittävää eroa, en myöskään kokenut, että Blå Band olisi maistunut väitetyn teolliselta. Ekströmsin vaniljaisuus tulee kuitenkin aidosta tangosta, mikä kallistaa oman vaakakuppini sen puolelle. Kannattaa huomioida, että pussien koot eivät vastaa toisiaan, joten määrät on syytä mitata deseissä.