12.05.2008   25 kommenttia

Äitienpäivän kakkuhäsellys


Kysyin aiemmin, mitä kuvassa näkyvälle kakulle on tapahtunut. Paljon tuli erilaisia teorioita. 🙂

katastrofikakku.JPG

Ei, se ei ollut hometta, vaikka siltä se minustakin kovasti näyttää – kakku siis todella syötettiin äitiparalle. 😉 Lapsia tai eläimiäkään ei ole syyttäminen. Mustikkaakaan kakku ei ole nähnyt ja vuokakin oli kunnossa. Jäljet siis johtavat vain allekirjoittaneeseen itseensä. 🙂

Lauantaina klo 17.30 kakku oli saatu onnellisesti täytettyä manteli-nougat-vaahdolla (ohje myöhemmin). Kokeilin kakkuun uutta täyttämistapaa, siitäkin erillinen ohje.

aitienpaiva1.JPG

Tältä kakku näytti juuri ennen kohtalokkaita tapahtumia klo 21.15:

aitienpaiva2.JPG

Klo 21.37 näkymä keittiössä olikin sitten tällainen:

aitienpaiva3.JPG

Eli sinistä mönjää joka paikassa! Mitä siis tapahtui? Tarkoitus oli saada kakun pinnalle vettä ilmentävä, sinisen värinen kiille. Sivelin kakun pinnalle eristeeksi samaa vaahtoa, josta täytekin oli tehty. Mutta eriste ei ollutkaan hyytynyt ja kakku imaisi liemen itseensä! Pelastin sen mikä pelastettavissa oli: kuorin kakun nopeasti päältä ja reunoilta. Siitä huolimatta sininen väri oli päässyt osittain imeytymään sisuksiin ja reunatkin tuhoutuivat. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään eikä minulla ollut oikein mitään materiaalia, millä olisin voinut lähteä enää alkuperäistä ideaa siihen aikaan illasta toteuttamaan. Päätin heittää hanskat tiskiin ja palata asiaan uudelleen aamulla, kun pahin harmi olisi haihtunut.

Aamulla jääkaapissa odotti yhtä lohduton näky ja ohimenevän hetken mietin jopa kakun tarjoamista tällaisena – ihan huumorimielessä. Koska kyse oli kuitenkin äitienpäiväkakusta ja se oli äitini kunniaksi tehty, aloin kasata kokoon plan B:tä. Kaikeksi onneksi jääkaapissa oli eräästä toisesta kakusta (näette sen myöhemmin) ylijääneitä mansikoita. Näin yllättäen tulikin tilaisuus tehdä perinteinen mansikkakakku, joka on kyllä kutkuttanut aiemminkin, mutta aina jokin erikoisempi idea on ajanut edelle.

Sainpas myös kantapään kautta opetuksen, että jääkaapissa pitää aina olla varalla vähintään pari purkkia Flora Vispiä tai muuta kauemmin säilyvää kermaa. Jo täytettä tehdessä sain tehdä yhden kermanhakureissun ja nyt aamulla klo 9.00 jouduin huoltsikalle kermaa ostamaan.

Muutama jämäpala tummaa suklaata löytyi varastoista. Pursotin sulalla suklaalla leivinpaperille kaksi perhosta. (Laitan ohjeet suklaaperhosten tekemiseen myöhemmin – onneksi harjoittelin niitä jo aiempaan kakkuun.) Sitten perhoset jääkaapin kautta pakkaseen jähmettymään. Klo 11.11 oltiin jo tässä vaiheessa eli mansikat kakun päällä ja raidoitus samasta suklaasta:

aitienpaiva4.JPG

Vatkasin kerman (joka jäi hieman liian löysäksi enkä siksi ollut pursotusjälkeen täysin tyytyväinen) ja tein kermapursotukset mansikoiden ympärille ja kakun reunoille. Perhoset laskeutuivat pakkasesta mansikoiden päälle. Jotain glamouria kakku vielä kaipasi ja niinpä kaivoin esiin salaisen aseen – haa: glitterin. Perhosille se antoi huikean säväyksen (valitettavasti kameran linssin kautta näky ei ole sama!). Kivasti kimalteli myös mansikoiden ja kerman päällä. Laitan kakusta myöhemmin lisää kuvia ja reseptin.

aitienpaiva52.JPG

Ihan iloisiin tunnelmiin siis päättyi kinuskiperheen äitienpäivä, minkä näistä kuvistakin voi päätellä. Kuvissa muuten kinuski-isän viikonloppuna ostamat uudet lelut poikasille. Tytöt saivat pari lelusettiä kokkaus- ja leivontavälineitä: kauhoja, vispilä, kattiloita, lastoja, kaulin ja vaikka mitä muuta hyödyllistä. Täällä on siis käynyt sen jälkeen todella innokas kolistelu! Tämä lienee välillisesti lahja myös Kinuskille, sillä nyt voin omia osan keittiökaappien sisällöstä takaisin itselleni. 😉

aitienpaiva6.JPG

Loppu hyvin kaikki hyvin. Ensi vuoden äitienpäiväkakku on kuitenkin tämän seurauksena sinetöity. Silloin maistellaan rennosti valmiiksi pakkaseen tehtyä juustokakkua ja minä antaudun aamusta alkaen muiden passattavaksi. 🙂

Jaa yhteisöpalveluissa