Irzu: ❤️ 😊

<3

Hmm… hiihtäminen vai tunarointi? Tunarointi vai hiihtäminen? 🤔 Hiihtäminen on kyllä erittäin reipashenkinen harrastus kaikista nähdyistä uhkakuvista huolimatta. Toisaalta tunarointi on hirmuisen kehittävä ja opettavainen harrastus. En näin ollen lähtisi kovin jyrkkää rajaa vetämään näiden harrastusten välille. Jos vaan mahdollista, niin molempia kannattaa harrastaa. Kohtuullisissa määrin. 🙂

Semmoinen pieni asiavirhe tässä perustelussa (kuin myös kuvassa!) on, että jalat monoineen eivät suinkaan irronneet siteistä. Vaikka se olisi ollut enemmän kuin toivottavaa. Hiihtäjämme ei ollut tässä tapauksessa saanut yhdellä kädellä suksien siteitä avattua, ja oli näppärä tyttönä ottanut monot pois jalasta. Sitten oli viilettänyt villasukissa kohti kotia! Hyvä etteivät jalatkin paleltuneet siinä rytäkässä. 😕

Kunhan hiihtäjäsankarimme kuntoutuu hiihtokuntoon, niin seuraavalle hiihtolenkille lisäämme hänen varustukseen puhelimen. Se kun ei hirveästi kotona pöydän kulmalla auta. Myös kypärä laitetaan harkintaan (tässä tapauksessa oli pipo). Jos nämä varustelisäykset eivät auta, niin seuraavaksi laitetaan valjaat harkintaan. ☺️

Kiitos valinnasta viikon kuvaksi ja erityisesti hauskasta perustelusta! Tämä piristi niin leipoja-tunaroijan kuin varmasti myös hiihtäjäsankarimme päivää. Ja antoi taatusti vauhtia käden paranemiselle. ❤️ 🙂

mari-johanna, kiitos kysymästä! ”Potilas” voi tällä hetkellä olosuhteisiin nähden mainiosti. Pitihän se käsi lopulta vielä operoidakin, mutta eiköhän sillä vielä näillä lumilla hiihdellä, jos kaikki hyvin menee. 😊 Kiitos äitini puolesta myös onnittelusta!

Itse puolestani sähelsin kakun valmistamisessa. Ensimmäistä kertaa onnistuin mökeltämään valkosuklaatäytteen oikein kunnolla ”puuroksi”. Liian hoppu mukamas oli ja menin hölmöyksissäni vielä hyväksi havaitsemaani sekoitusjärjestystäkin muuttamaan. Eihän siihen muuta sitten tarvittu: kököksi meni. 😝 Onneksi oli raaka-aineita sen verran ylimääräisiä, että sain tehtyä onnistuneesti uuden täytteen.

Ekaa kertaa kokeilin tuota valkosuklaakuorrutetta ja olin varautunut, että se voi jäädä helposti löysäksi. No, siitähän tulikin sitten liian paksu. Ei kiva!

Kaiken huipuksi meinasin tiputtaa koko kakun lattialle. Laitoin koristeen paikoilleen ja ajattelin, että nostan kakun vielä jääkaappiin ennen kuin sitä maistellaan, ja otan kuvankin sitten. Törkkäsin kakun yläreunan jääkaapin hyllynreunaan, kuorrutteeseen tuli vekki ja nätisti kasoihin asettelemani ”lumikinokset” koristeen ympärillä levisivät hujan hajan. Olin niin tuskatunut, että en meinannut pystyä maistamaan kakkua lainkaan. Mutta myöhemmin kyllä maistoin ja huomasin, että onneksi ulkonäkö ei korreloinut maun kanssa. Oli oikein hyvää! 😋

No ohops vaan…. Voi sellaista voi hiihtoladulla käydä mutta että omana synttäripäivänä vielä. Sanoisin että se on jo epäreilua! 🙂
Onneksi sinulla tuo huumori kukkii ja pelastit tilanteen jälkikäteen ihanan makuisella humoristisella kakulla. Tämä kakku valloitti ainakin minun sydämmeni niin toivon että potilaskin sai siitä voimaa parantumiseen! 🙂
Miten äitisi voi nyt,toivottavasti jo paremmin! Onnea myöhästyneesti synttärin johdosta! 🙂