Mieheni kanssa tuli heinäkuussa 4 vuotta avioelämää täyteen ja pitihän sitä kakku tehdä, kun oli kerrankin oikeaa aihettakin. Halusin juhlistaa tapahtumaa rehellisellä kermakakulla, koska se sopi mielestäni hyvin hääaiheeseen. Ruusut mukailivat taannoista hääteemaamme.
Syötävät timantit toivat kakkuun asiaankuuluvaa loistokkuutta. 🙂 Sieltä oli tuo hopeinen pastavärikin, jolla on maalattu sormukset ja korurasian saranat. Itse korurasia on sokerimassaa, joka sai kuivuttuaan helmiäissuihke-käsittelyn. ”Pumpuli” on vaaleanpunaista hattaraa, jota myydään rasioissa eri väreinä karkkikaupoissa tai isoissa marketeissa.
Täyte oli hyvää, mutta pieni miinus tuli liian litkumaisesta rakenteesta. Se ehti imeytyä ennen hyytymistään osittain pohjaan. Tein sittemmin täytteestä toisen, perunajauhoilla täydennetyn version, joka löytyy alla mainitun linkin takaa.
Olin itse tyytyväinen kakun hillittyihin väreihin. Suureksi harmikseni kerman värinen kakku näyttää jotenkin laimealta kuvissa. Ehkä taustan olisi pitänyt olla värillinen.
Kakun tekovaiheista vielä muutama sananen alla vaihekuvien kera.
Nonni. Nyt on tosiaan valtaisa, jännittävä, unetkin vienyt projekti ohitse. Hääkakkuja tein kaikkiaan 6, kaikki erilaisia keskenään. Ja kaikki menivät ”kuin kuumille kiville”, käyttääkseni mieheni sanoja. Morsiamen eli tyttäremme toiveena oli vadelmatäyte, joten hääparille tarkoitetussa sydänkakussa sellainen oli. Toisena oli kermavaahdolla pehmennetty sitruunakiisseli, jota itse suorastaan rakastan.
Kakkupohjat siis olivat suklaakakkupohjia. Kuorrutus sveitsiläinen marenkivoikreemi, jossa käytin oikeaa voita. Kuorrutuksen valmistaminen oli erittäin kiinnostava kokemus. Erittäin kiinnostava todellakin. Syvennyin seoksen tekemisen saloihin oikein syvästi. Kuorrute oli pakasteessa reilun viikon. Sulatin jääkaapissa ja sitten pidin huoneenlämmössä, kunnes kuorrute oli sopivan pehmeää vatkattavaksi. Se siis vatkattiin ”uudelleen ylös” ja oli jälleen kuohkeaa, pehmeää käytettäväksi kuorruttamiseen. Tuossa kuorrutteessa marenki makeudestaan huolimatta pehmentää makua verrattuna ns. tavalliseen voisokerikreemiin.
Ruusut on tehty Kinuskikissan kehittämästä kuorrutemassasta. Osassa on mukana valkoista sokerimassaa, jotta ruusuihin tuli värihäivähdyksiä. Ruusut kuivuivat ”foliokupeissa” huoneenlämmössä ilman peitettä ja olivat kuin posliinia sitten 🙂 Kiinnitin ne kakun pintaan pisaralla kaupan valmista sokerikreemiä (tuubista). Korurasia on valkoista sokerimassaa. Ei se ole ihan priimaa muodoiltaan, mutta hyvin iloinen olen rasian onnistumisesta noin hyvin. Saimme siihen vähän punertavaa väriä kimallegeelistä. Pursotettiin rasian sivut ja hyvin se toimi noin pienessä kohteessa. Ei tuo kimallegeeli täysin kuivaksi muuttunut, mutta tässä tapauksessa se ei haitannut. Rasia oli kaunis ja hääparimme oli iloinen. Pumpuliksi laitoimme morsiamen sisaren kanssa hattaraa ensiksi, mutta sehän kutistui hetkessä ihan pieneksi laataksi vain! Yllätyin siitä. Pinseteillä nostettiin muhkea kasa hattaraa rasiaan, ettei käsissä litistyisi, mutta silti hattara kutistui litteäksi laataksi rasian pohjalle ihan nopeasti. Kosteus haihtunee ja lysähdys tulee siitä. Lopulta päätimme käyttää pumpulina ihan oikeaa pumpulia:) koska kukaan ei kuitenkaan syö rasiaa. Valkea pumpuli täytti tehtävänsä hyvin. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen.
Rasian alle leikkasin kirkkaasta raejuustopurkin kannesta alustan, jottei rasia kosketa kuorrutusta.
-Minun oli aluksi vaikea tehdä päätös korurasian ja sormusten valmistamisesta siksi, että koin koristeen olevan Kinuskikissan henkilökohtainen juttu, kun hän omaan hääpäiväkakkuunsa sen oli tehnyt. Sitten ajattelin järjellä (enkä tunteella) siten, että kun hän on tänne ohjeetkin laittanut, niin kyllä koriste-ideaansa saa käyttää vapaasti:) Kakku oli kaunis ja erikoinen noiden koristeiden ansiosta, joten sydämellinen kiitos Kinuskikissalle tästäkin ohjeesta. Olen hurjan onnellinen ideastasi, jota sain matkia 🙂