Ehkä arvaattekin jo kuvasta, mikä suklaakonvehti on ollut mielessäni näitä herkkuja leipoessa. 🙂 Wienernougat on jo varhaisesta lapsuudestani tuttu klassikko. Se oli erityisesti vaarini lempikonvehti, jota oli yleensä tarjolla mummilassa kyläillessä. Muistan yhä, miten hiippailin konvehtirasialle toivoen, etteivät aikuiset huomaisi seurustelultaan pitää kirjaa, montako olin jo ehtinyt ottaa. Tunnen yhä käärepapereiden hypistelyn sormissani. Joululahjaksi mummi ja vaari ostivat minulle Wienernougat-rasian. Arvatenkin ostoksilla oli käynyt nimenomaan vaari – hän halusi antaa lapsenlapsilleen parasta, mitä tiesi.

Tässä reseptissä konvehdit saivat leivosten muodon. Ne ovat kuitenkin täyttä tavaraa, joten suosittelen leikkaamaan pieniä kuutioita sopiviksi suupaloiksi. Kokeilin reseptiä laatiessani myös mantelilastujen paahtamista. Järjestin maistelutalkoot, joissa oli tarjolla myös paahtamaton versio. Jälkimmäinen voitti. Vaikka paahteisuus antaakin manteleille mukavaa lisämakua, tässä tapauksessa se dominoi hieman liikaa.