08.01.2016   18 kommenttia

maris


IMG_1170

Nimimerkki:

maris

Kinuskileipomo:

Kinuskileipomo maris

Kuka olet?

Olen 37-vuotias nainen Oulusta. Luonteeltani olen herkkä ja huumorintajuinen pienistä asioista iloitsija, mutta myös hieman kärsimätön ja jääräpäisyyteen taipuvainen huolehtija. Asustelen yksin, ja tällä hetkellä pääasiallinen työnkuvani on sairaudesta kuntoutuminen, johon leipominen olennaisena ja tärkeänä osana kuuluu.

Koska innostuit leipomisesta ja miten se tapahtui?

Kyllä se innostus varmasti jo lapsena äidin kanssa leipoessa syttyi. Ei äitini varsinaisesti mikään himoleipuri ole ollut, mutta kyllä meillä arkenakin oli usein tarjolla äidin tekemää pullaa, marjapiirakkaa, mokkapaloja jne. Ja erilaisia juhlia juhlistettiin aina niihin kuuluvilla leivonnaisilla. Siinä minä äidin ”apuna” pyörin ja kunnostauduin aluksi enemmänkin taikinan ja leivonnaisten syömisessä. Mutta 11-12-vuotiaana aloin tekemään itsekin jo satunnaisesti jotain ja yläasteikäisenä innostuin erilaisista uusista leivontajutuista enemmänkin.

Sitten elämä heitti sairauksien muodossa kapuloita rattaisiin ja leivontakin jäi. Reilu vuosi sitten olo alkoi parantua vähitellen ja kas kummaa, löysin itseni leipomasta! Eräänä päivänä etsiskelin erilaisten murotaikinapikkuleipien ohjeita ja vahingossa tieni johti Kinuskikissan blogiin. Se ensivierailu lumosi minut täysin ja innostuin leipomisesta toden teolla. Eli lapsuuden leivontojen ja nykyisen leivontainnostuksen välille tuli vaatimaton kahdenkymmenen vuoden tauko. Olen myös aina tykännyt tehdä käsillä kaikennäköistä, esimerkiksi askarrella tai neuloa. Leivonta sopii luonteenlaadulleni paremmin, koska työn tuloksen näkee pian ja tehdessäkään ei tarvitse sohvan nurkassa nyhjätä. Neuleet minulla tahtoo jäädä aina kesken, mutta ikinä ei ole mikään leivonnainen jäänyt. 🙂

Kuinka usein leivot? Minkälaiset jutut saavat sinut innostumaan?

Näin talvisin ja syksyisin tulee leivottua enemmän, kesällä hieman vähemmän, mutta keskimäärin leivon jaksamisen mukaan noin kolme kertaa viikossa. Innostun helposti kaikesta uudesta, mitä en ole kokeillut. Jos teen samaa leivonnaista uudelleen, niin silloin resepti on joko ollut todella hyvä tai sitten olen jotenkin epäonnistunut aikaisemmalla kerralla. Yleensä sisuunnun epäonnistumisesta sen verran, että ennemmin tai myöhemmin on taas otettava uusi yritys. Innostun myös leivonnaisista, jotka valmistuvat suht yksinkertaisista raaka-aineista, mutta kuitenkin niiden valmistuksessa on jokin erityinen juttu, että saan vähän näperrellä. Näin yksin asuvana minut saa innostumaan myös pienet, valmiiksi annoskokoiset leivonnaiset, niitä kun on helppo pakastaa ja tarpeen tullen sulatella tarjolle.

Suosikki raaka-aineesi?

Tosi vaikeaa nimetä vain yksi, mutta ehdottomasti ainakin tuorejuusto ja rahka. Myös marjat, omena ja kaura kuuluvat suosikkeihini.

Suosikki osa-alueesi leivonnassa?

Tämä on kyllä kinkkinen kysymys…hmmmm…No, jos ihan pakko on jotain valita, niin makeisiin leivonnaisiin valintani kuitenkin kallistuu. Ja niistä ehkä piirakat ja leivokset. Tykkään tosin myös leivonnan visuaalisesta puolesta eli koristelusta ja kauniisti tarjolle asettelemisesta.

Kerro jokin hyvin mieleen jäänyt leivontamuisto!

Tämä muisto ei ole niinkään positiivinen, mutta pystyn edelleen, vajaan kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin palauttamaan sen tilanteen ja tunteen mieleeni. Lapsuudessa äitini siis leipoi aina silloin tällöin mokkapaloja, yhtä perheemme suosikkiherkkua. Olin ehkä noin 11-vuotias, kun halusin itsenäisesti tehdä mokkapaloja. Mittasin ainekset tarkasti. Sekoitin taikinaa oikein, oikein huolellisesti, että varmasti tulee hyvää. Ja lopuksi paistoin ja kuorrutin.

Sitten oli iltapalan päätteeksi aika herkutella minun mokkapaloilla. Muistan, kun seisoin pöydän päässä ja leikkasin ensimmäistä palaa. Voi sitä surun määrää, kun huomasin, että pohja oli aivan tiivis, kumimainen littana. Ei ollenkaan semmoinen kuohkea kuin äidin tekemä! Voin vieläkin tuntea mahanpohjassani asti sen valtavan harmituksen. Minä kun olisin niin halunnut tehdä isälle ja pikkuveljelle samanlaisia mokkapaloja kuin äitinikin. En ollenkaan voinut ymmärtää, miksi samoista aineksista voi tulla näin erilaista. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että sekoitin taikinaa turhan pitkään ja hartaasti. Vähempi sekoittaminen olisi luultavasti ollut sen kuohkean pohjan salaisuus.

Paras leivonnainen, jota olet maistanut?

Kyllä tässä valintani suuntautuu taas sinne lapsuuden makumuistoihin. Eli äitini laskiaispullat, ehdottomasti! Pullista leikataan ohut ”hattu” ja koverretaan alapuoliskosta pullaa niin paljon kuin mahdollista. Pullamuru sekoitetaan kermavaahtoon ja pullat täytetään runsaalla määrällä tätä kerma-pullaseosta. Lopuksi pullien annetaan tekeytyä jääkaapissa.

Muistan, kun olin jotain 10-vuotias ja tulimme aurinkoisena talvipäivänä hiihtokilpailuista. Äitini oli tehnyt valmiiksi laskiaispullia. Voi, että ne maistuivat hyviltä! Olisin halunnut syödä vielä kolmannenkin, mutta ei annettu. En ole aikuisiällä itse tehnyt laskiaispullia, mutta ehkä jo ensi vuonna. Saapahan sitten syödä sen kolmannenkin pullan, kun ei kukaan ole nipottamassa turhasta. 🙂

Pahin kömmähdyksesi keittiössä?

Ehkä olisi helpompaa vastata kysymykseen mitä ei ole sattunut! Tasaisesti aina kaikkea pientä häslinkiä tapahtuu, mutta yksi mieleen jäänyt juttu tapahtui tänä kesänä. Veli oli vaimonsa kanssa tulossa pohjoisesta vanhempieni luo. Innoissani ilmoitin äidilleni, että tulen leipomaan jotain, kun kerrankin olisi syöjiä. Tuo syöjien puute kun tahtoo aika tehokkaasti hillitä tätä leipomisharrastustani.

Ajattelin tehdä Kinuskikissan sitruunaista päärynäpiirakkaa, kun olin siitä jo tovin haaveillut. Kaikki meni hienosti valmistuksessa ja täytekin maistui namille. Laitoin piirakan uuniin, jätin äidin sitä vahtimaan ja lähdin itse ulos pienelle happihypylle. Takaisin palatessani aavistelin jo äidin ynähtelystä, että jotain on vialla. Vilkaisu uuniin osoitti aavistukseni todeksi. Piirakan päällä oli kamalasti nestettä eli päärynämehua. Reunojakaan ei enää näkynyt, ja näytti siltä, kuin olisin laittanut uuniin pelkkää päärynämehua vuoassa. Paistoajan lähestyessä loppuaan alkoi nestettettä tulvia reunojen yli. Onneksi sentään oli pelti alla. Jotenkin sain taiteiltua ”piirakan” ulos uunista. Ja sitten iski ihan hirmuinen harmitus! Olin jo suutuksissani kippaamassa koko komeutta roskiin. Mutta kun äitini nyt sattui siinä olemaan, niin eihän hän tavoilleen uskollisena antanut.

Minä läksin olohuoneeseen mököttämään ja jätin äitini seurustelemaan sen piirakkavellin kanssa. Kohta alkoi keittiöstä kuulua epämääräistä tuskailua ja mutinaa: ”Äh, ei tätä kyl…Onpa tätä nestettä…”. Siinä vaiheessa pomppasin ylös, kippasin päärynävellin jätesäkkiin ja lähdin jätesäkki kädessä marssimaan kohti ulko-ovea. Äitini loikki rätin kanssa perääni, kun pelkäsi, että pussi vuotaa ja matotkin saavat osansa päärynämehusta. Siinä sitten vannoin etten leivo enää ikinä! Leivontalakko kesti tosin alle puoli tuntia, ja sitten olinkin jo tekemässä Kinuskikissan kaurabrownieta, joka sekin oli aiemmin hieman epäonnistunut. Se onnistui nyt loistavasti, ja vielä joskus annan uuden mahdollisuuden päärynäpiirakallekin!

Mitä haluaisit seuraavaksi oppia?

Ei kai tässä muuta olekaan kuin oppimista, mutta ainakin haluaisin oppia hallitsemaan erilaiset kermapursotukset. Olen ihaillut Kinuskikissan pursotusmallistoa, lukenut pursotuksen perusteita ja ajatellut, että pitäisi vaan ostaa kermaa ja aloittaa harjoitteleminen. Ettei aina menisi harjoitteluksi sitten, kun se kakku tai vastaava on siinä nenän edessä. Toinen, mitä haluaisin lähitulevaisuudessa oppia, on macarons-leivokset. En ole niitä koskaan tehnyt tai edes maistanut. Ainoastaan olen vain kuullut ja lukenut, että ovat haasteellisia. Siksi tekisi mieli itse kokeilla.

Miten haluaisit kehittää Kinuskiyhteisöä? Muita toiveita Kinuskikissalle?

Kinuskikissan blogi ja Kinuskiyhteisö ovat jo nyt todella loistavia, paljon enemmän kuin ikinä osaisin edes toivoa! Sekä blogi että yhteisö ovat antaneet minulle ihan suunnattomasti iloa, ja koko ajan on tapahtunut kehittymistä ja kivoja uudistuksia. Iso kiitos Kinuskikissalle, teet apujoukkoinesi hienoa työtä! Koska olen vasta vuoden päivät blogia seurannut ja lukenut, niin täällä on valtava määrä aikaisempina vuosina julkaistuja reseptejä sekä Kinuskikissalla että eri Kinuskileipomoissa, joita en ole koskaan edes huomannut. Joskus saatan ”unohtua” pariksi tunniksikin pelkästään lueskelemaan ja ihailemaan reseptejä. Ja siitä huolimatta jatkuvasti löytyy vain uutta ja kiinnostavaa. Olo on siis edelleen kuin ”liisalla ihmemaassa”. Olen siis erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen.

Jauhopussi kysyi sinulta: Mikä on erikoisin leivonnainen, jota olet koskaan maistanut/tehnyt?

Pahan kysymyksen heitit, jauhopussi! 😉 Minulle ei tule oikein muuta mieleen, kuin tässä syksyn aikana tekemäni italialaistyyliset pikkuleivät, cornetit. Näitä halusin kokeilla juuri sen vuoksi, kun vaikuttivat niin erilaisilta. Nämä pikkuleivät ovat pikkuruisia sarvia, joihin täytteeksi laitetaan aprikoosihillosta, mantelijauheesta, tummasta suklaasta, neilikasta, sitruunan kuoresta ja hunajasta sekoitettu täyte. Varsinaiseen pikkuleipätaikinaan ei tule lainkaan sokeria vaan sarvet kierritetään heti uunistaoton jälkeen sokerissa. Nämä olivat itsestäni hyvällä tavalla erikoisia sekä ulkonäöltään että maultaan. En tiedä miten italialaisia nämä ovat, mutta kirjassa josta ohjeen otin niin kerrottiin. Kuvakin tuli näistä tehdessä otettua, ja reseptikin on vielä tallessa, joten voisinpa oikeastaan laittaa ohjeen leipomoonikin.

Mitä haluaisit kysyä seuraavalta esittelyssä olevalta Kinuskilta?

Oletko koskaan haaveillut leipomisesta itsellesi ammattia? Tai jos tuo unelma on toteutunut, niin milloin ajatus ammatinvalinnasta heräsi?

Jaa meille suosikkireseptisi ja kerro lyhyesti reseptin tarina.

Tämä kysymys ei ole helppo vastattavaksi. Valitsen kuitenkin ensimmäisen reseptini, jonka julkaisin omassa Kinuskileipomossani, eli mustikkapiilot. Tässä leivonnaisessa on oikeastaan tiivistetysti kaikki suosikkileivonnaiseni elementit. Valmistusaineet ovat yksinkertaiset, sisälten marjoja ja vaniljarahkaa, yksiä suosikeistani. Lisäksi näistä saa näyttävän näköisiä pienellä vaivalla. Ja kuten aikaisemmin totesin, tykkään juuri tällaisista valmiiksi annoskokoisista leivonnaisista, koska ne voi siististi pakastaa ilman, että tarvitsee leikellä pienemmiksi paloiksi. Ja mikä tärkeintä, nämä ovat niin hyviä! Olen tätä ohjetta soveltaen tehnyt myös vaniljaiset omena-tuorejuustokupit sekä nyt joulun alla luumu-vaniljaleivokset.