Jos ihmettelette, miksi täällä oli niin hiljaista viikon verran, niin syy löytyy uusimmasta kakkupostauksestani. Varsinkin koristelussa käytetyt langoitetut kukat ottivat aikansa ihan lähtien tekniikan harjoittelusta. Jossain vaiheessa tajusin, että tämä kaikki on videoitava, sillä se on paras tapa päästä kärryille. Ohjeesta tuli pitkä kuin nälkävuosi, mutta sainpa siinä kaiken olennaisen mielestäni sanottua! Teiltä saadut kommentit sitten vielä varmasti täydentävät ohjetta.

Kaiken tämän jälkeen olen sitä mieltä, että se oli vaivansa arvoinen rutistus. Valmiin kukan katseleminen kakun päällä oli sellainen hieno tunne, jota en voi oikein sanoin kuvailla. Tunsi saaneensa konkreettisesti jotain aikaiseksi! Kävi vielä niin, että kun työnsin kukan kakkuun, se ikään kuin aukesi (rautalangat tekevät siitä eläväisen oloisen) – kuin palkitakseen minut. Toivon teille yhtä hienoja kokemuksia kukkasten parissa! 🙂

PS. Niin ja kuvan kautta terveiset Toivepuodin varastolta! Sillä suunnallakin riittää vipinää!