29.09.2013   15 kommenttia

Kinuskit maailmalla: Ameriikkaa valloittamassa


ameriikkaa_valloittamassa-5

Kinuskit maailmalla -sarjassa tutustutaan ulkomailla asuviin Kinuskeihin ja leivontakulttuureihin maailman eri kolkissa. Kuinka suomalaisten ohjeiden soveltaminen onnistuu vieraassa ympäristössä? Minkälaisia haasteita kotileipuri kohtaa ulkomailla asuessaan? Entä mitä uutta me voisimme oppia muiden maiden leivontatottumuksista ja raaka-aineista? Minkälaisia paikallisia herkkuja voisimme saada jaettavaksi muiden Kinuskien kesken? Keitä nämä eri maailmankolkista käsin Kinuskiyhteisöön kuuluvat leipurit ovat ja miltä elämä maistuu kaukana koto-Suomesta?

Kiitos Shushannalle, että tutustutit meidät arkeesi Ameriikoissa. Kinuskikissa ottaa Shushannan löytämän paikallisen herkun – amerikkalaisen banaanileivän – innolla kokeiluun ja jakaa reseptin myöhemmin blogissa.

Kinuskit maailmalla -sarjaan kaivataan mieluusti lisää osanottajia, jotta pääsemme jatkamaan maailmanympärysmatkaamme. Oletko sinä ulkosuomalainen Kinuski? Olen kiitollinen yhteydenotoista (kinuskikissa [at] kinuskikissa [piste] fi)!

Kohti tuntematonta

Äitienpäivänä tuli vuosi täyteen siitä, kun heitimme hyvästit talollemme Suomessa. Mieheni oli saanut yllättäen työtarjouksen Yhdysvalloista, eikä aikaa mietintään jäänyt vaan lyhyellä varoitusajalla päätimme ottaa haasteen vastaan. Koskaan aiemmin en ole Amerikassa käynyt eli kieltämättä muutto jännitti. Kauan ei kestänyt, kun löysin itseni seisomasta New Yorkin lentokentällä alle vuoden ikäisten kaksospoikien ja kahden koiran kanssa, vieressäni seitsemän matkalaukkua ja koirien suuret kuljetuskopit. Sitä väsymyksen ja jännityksen määrää en voi edes kuvailla.

Kotipaikkakunnaksemme tuli pieni, Pennsylvanian osavaltiossa sijaitseva Chambersburgin kaupunki. Eurooppaan verratessa Chambersburg on suunnilleen Espanjan korkeudella. Asetuimme vuokralle omakotitaloon, rauhalliselle alueelle. Talo oli kalustamaton, mutta reilun kuukauden jälkeen saapuivat huonekalumme Suomesta. Mikäs sen kotoisampaa kuin oma sänky!

Chambersburg ei ole suurkaupunki, mutta amerikkalaiseen tapaan täältä löytyy paljon ravintoloita ja kauppoja. Ruokaostoksille on helppo lähteä, sillä kaupat ovat auki 24/7. Amerikkalaiset syövät paljon ulkona ja varsinkin lauantai- ja perjantai-iltoina saattaa suosituimpiin ravintoloihin olla pitkät jonot. Kilpailu on kovaa, minkä vuoksi teiden varret ovat täynnä mainoksia. Julkista liikennettä täällä ei ole, ei edes takseja, minkä vuoksi oma auto on pakko omistaa. Täällä talven keskimääräinen lämpötila saattaa olla noin 7 astetta pakkasta ja lunta tulee muutamia senttejä. Lumi ei kauan pysy maassa, vaan sulaa nopeasti päivän aikana. Kesällä lämpötila on korkeimmillaan 40 astetta, mikä tuntuu välillä tällaisesta talvea rakastavasta suomalaisesta aika kauhistuttavalta. Myrskyt saattavat riepotella aika kovalla kädellä, mutta onneksi hurrikaani Sandysta selvittiin säikähdyksellä.

Pihat täällä ovat jopa häiritsevän siistejä. Pensaat ja perennat ovat hienossa järjestyksessä, mutta nurmikon leikkaamisesta luulen löytyvän jopa laki. Minne ikinä menetkin ja riippumatta pihan koosta, on aina nurmikko leikattu lyhyeksi ja joillakin ihmisillä sitä leikkaamista löytyy.

Chambersburgin aluetta ympäröivät laajat viljelyspellot, joissa enimmäkseen kasvatetaan maissia, mutta myös omenat ja rypäleet ovat suosiossa. Persikat ovat erityisen herkullisia! Vuoristo on täällä upea näky ja joskus paikalliseen tapaan pakkaamme tavarat ja ajamme vuoristossa sijaitsevaan puistoon. Paikka on loistava grillaukseen ja uimiseen. Amerikkalaiset saapuvat puistoihin suurella porukalla ja saattavat viipyä paikan päällä aamusta iltaan.

ameriikkaa_valloittamassa-2
Viljelijät myyvät tuotteitaan teiden varsilla sijaitsevissa kojuissa.

Itse olen viihtynyt alueella kohtalaisen hyvin. Ihmiset ovat ystävällisiä ja huomaavaisia, sekä kaksosteni ansiosta saan lähes joka päivä jonkun ihmisen juttukaverikseni kaupassa tai kadulla. Olen liittynyt paikalliseen äitikerhoon, jonka ansiosta olen saanut uusia tuttavuuksia, sekä helpommin tietoa paikallisista tapahtumista ja paikoista. Yllätyin ihmisten huomaavaisuudesta, sillä mieheni ollessa matkoilla toivat naapurit minulle ruokaa helpottaakseen näin omaa arkeani. Kauhistellen naapurit ihmettelivät missä aion syödä, koska kalusteita ei vielä ollut. Totesin tyynesti, että lattialla, eikä aikaakaan kun keittiöön kannettiin pöytä ja muutamia tuoleja.

Ameriikan malliin

Olen ollut pienestä pitäen innokas leipuri. Pidän sitä hauskana harrastuksena ja yleensä jos vieraita on tulossa, leivon mielelläni jotain pientä. Joskus myös isoa. Kinuskikissan sivuilla esiinnyn nimellä Shushanna.

Olen aina innokas oppimaan jotain uutta ja tiedän paikallisen liikkeen järjestävän jopa kakkukursseja. Herkeämättä seuraan, kunnes seuraavat kurssit alkavat! Ensimmäisen paikallisen makuelämyksen sain naapurin rouvalta, joka oli leiponut meille tervetuloa-naapurustoon-kakkua. Pieni kuivakakku sisälsi hedelmän paloja, päällä tuoreita mansikoita ja sokerikuorrutus.

Muutto Amerikkaan nosti innostuksen leipomisen kannalta uusiin korkeuksiin, sillä amerikkalaiset ovat makean ystäviä ja televisiosta löytyy useita mielenkiintoisia leipomiseen liittyviä ohjelmia, puhumattakaan netin runsaasta valikoimasta. Ihmiset tykkäävät itse leipoa kotonaan ja varsinkin lasten kanssa, mutta ei-niin-innokkaille leipojille löytyy runsaasti valmiita kakkuja ja leivonnaisia kaupasta. Sokerimassa on täällä ilmeisesti se yleisin aines kakun kuorrutuksessa, sillä eräs tyttö oli tokaissut syntymäpäivillä, että kunpa hänen ystävänsä äiti ei olisi eri planeetalta, niin saisimme nyt syödä oikeaa kakkua. Kyseinen kakku oli kuorrutettu hedelmillä ja kermavaahdolla – äiti oli kotoisin Euroopasta.

Tiesin jo etukäteen, että amerikkalaiset harrastavat Shake&Bake-tyylistä leivontaa, mutta silti kauppojen valikoima yllätti. Hyllyistä löytyy monenlaista valmisleivontapakettia; tarvitsee vain lisätä pari kananmunaa ja maitoa, parin minuutin vispaus ja koko komeus uuniin. Itse kieltäydyn luokittelemasta tätä edes leipomiseksi, kun aina olen tehnyt kaiken alusta asti itse. Valmispakettien pitkä sisällysluettelo ei myöskään houkuttele. Tunnustan, että kerran olen uteliaisuuttani yhden paketin ”leiponut”. Makua en menisi kehumaan. Kyselin mielenkiinnosta äitikerholaisilta, kuinka paljon he käyttävät näitä valmispaketteja. Ne jotka vastasivat, kertoivat käyttävänsä satunnaisesti tai eivät lainkaan. Ilmeisesti paketit tarjoavat vain mahdollisuuden leipoa helpommalla tavalla, jos ei ole intoutunut leipoja. Ainakin naapurin eläkeikäinen mies kertoi ylpeänä, kuinka hän oli leiponut vaimolleen heidän vuosipäivänään kakun. Ihmetteli miksi ei ole tehnyt sitä aiemmin, kun leipominen oli niin helppoa!

ameriikkaa_valloittamassa-4
Kaupan valmisleivontapaketteja.

Maapähkinävoi on minulle täällä uusi raaka-aine. Amerikkalaiset tuntuvat pitävän paljon kyseisestä aineksesta, sillä sitä löytyy lähes joka paikasta. Maku on mielestäni aika makea ja voimakas, minkä vuoksi en ole itse tykästynyt kyseiseen ainekseen. Vaahtokarkkeja käytetään myös paljon leivonnassa ja red velvet -kakkua löytyy useista liikkeistä. Whoopies tai whoopie pies koostuu kahdesta pyöreästä suklaakakkupalasesta, tai jostain muusta taikinasta, jonka välissä on kermaisen makeaa täytettä. Tämän keksin tai kakun sanotaan olevan lähtöisin Pennsylvanian Amish-kulttuurissa asuvilta ihmisiltä, mutta nykyään sitä myydään koko maassa.

Funnel cake on usein karnevaaleissa tarjoiltava herkku, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon suomalaista tippaleipää. Taikinaa kaadetaan kuumaan öljyyn ja paistetaan kullanruskeaksi. Päälle ripotellaan yleensä tomusokeria, mutta myös hilloa tai suklaakastiketta. Sattuu olemaan mieheni suurta herkkua! Candy Apple on paikallisissa tapahtumissa myytävä herkku. Kokonainen omena kastetaan sulaan toffeeseen tai karkkiin ja päällystetään pähkinöillä tai erilaisilla karkeilla. Toffeeseen kastettu omena on suosikkini, mutta hankala syödä, kun omenaa ei ole kuorittu.

ameriikkaa_valloittamassa
Omenoita erilaisin kuorrutuksin.

Amerikkalaista juustokakkua olen päässyt maistelemaan The Cheesecake Factory -nimisessä ravintolassa. Kakku oli koostumukseltaan paksumpaa ja makeampaa mitä olen Suomessa maistanut, siksi en voinut mitenkään saada yhtä palasta syötyä kerralla. Siitä huolimatta kakku oli todella hyvää ja siitä intouduin etsimään amerikkalaisia juustokakkureseptejä. Vielä kun ehtisin niitä testaamaan!

Suureksi ilokseni olen löytänyt Chambersburgista useita leivontatarvikkeita myyviä liikkeitä ja tavarat ovat vielä huokeaan hintaan! Hyllyt ovat täynnä erilaisia leivontatarvikkeita, väriaineita, massoja ja kakkuvuokia. Vaikka asuin Suomessa kohtalaisen isolla paikkakunnalla, jouduin aina tilaamaan netin kautta kaikki erikoisemmat tarvikkeet. Siitä johtuen huomaan joskus unohtuvani täällä pyörimään hyllyjen väliin pidemmäksi aikaa. ”Tarvitsisinkohan tätä, ah, tämä on pakko saada, mitä tällä tehdään..?!”

ameriikkaa_valloittamassa-3
Hyllyt täynnä leivontatarvikkeita.

Leivonnan äärellä

Vuokratalomme uuni oli hämmästyttävän suuri, mutta ymmärrettävää, jos haluat paistaa kiitospäivän kalkkunan. Aluksi jouduin useasti lunttaamaan, että kuinka paljon olikaan näin paljon fahrenheitteja celsiuksena, mutta nyt alkaa luvut olla hanskassa. Ensimmäistä kertaa leipoessani huomasin suureksi harmikseni desimittojeni jääneen Suomeen. Onneksi juomalasit pelastivat pahimmasta hädästä, kun tiesin yhden lasillisen olevan kaksi desiä. Paikalliset cup-mitat olen myös hankkinut. Ensimmäinen sähköinen vatkaimeni piti enemmän ääntä kuin vatkasi, mutta onneksi nyt nurkassa seisoo ihana yleiskone.

Leipomaan olen päässyt paikallisille ihmisille useamman kerran. Erilaisia reseptejä on tullut kokeiltua ja onnekseni olen löytänyt paikallisista kaupoista samankaltaisia aineksia kuin Suomessa. Suurin alkuongelma oli löytää nämä ainekset ja miettiä mitä on esimerkiksi leivinjauhe englanniksi. Punajuurisuklaakakkua olen kaivannut, mutta siihen tarvittavaa smetanaa ei löydy kaupan hyllyltä. Viimein löysin vinkin, että sen sijaan voisin kokeilla sour creamia.

Joulun alla äitikerholaiset saivat tuoda pikkuleipiä muille maisteltavaksi ja itse leivoin perinteisiä piparkakkuja. Omat luomukseni erottuivat joukosta, ehkä siksi että olin hieman innostunut koristelussa. Tilanne oli huvittava, koska tuntui siltä, että olin ampunut hieman yli, mutta onnekseni sain runsaasti kehuja ja piparit katosivat nopeasti lautaselta. Muutamia kertoja olen leiponut Kinuskikissan pistaasipikkuleipiä sen helpon ohjeen vuoksi ja koska pistaasi on yksi suosikeistani. Pikkuleivät ovat saaneet runsaasti kehuja ja reseptiä jakaessani olen joutunut hieman käännöstöihin.

Omaksi suosikiksi leivoinnaisissa on noussut perinteinen amerikkalainen banaanileipä. Maistoin leipää ensimmäistä kertaa erään äitikerholaisen luona. Lämmin, makeahko leipä oli niin hyvää, että halusin ehdottomasti tehdä sitä myös itse. Netistä olen löytänyt leivälle lukuisia erilaisia reseptejä ja monessa amerikkalaisessa perheessä kiertää omat suvun reseptit. Suurin salaisuus leipään on tummat, pehmeät banaanit. Mitä pehmeämpi banaani, sen makeampi. Loistava keino käyttää tummuneet banaanit, kun niitä kukaan ei yleensä enää syö! Olen joskus syyllistynyt kärsimättömyyteen ja päätynyt laittamaan banaaneja ulos aurinkoon, jotta ne tummuisivat nopeammin. Banaanileipä on saanut paljon kehuja Suomesta saapuneilta vierailta. Hämmästys on ollut suuri, kun leipää tarjotessa olen laittanut lautaselle lusikan sijasta haarukan. Amerikkalaisethan syövät kakkunsa haarukalla!

Aika juoksee

Ensimmäinen vuosi vierähti nopeasti ja toinen vuosi aloitettiin rauhallisemmalla mielellä, kun on viimein oppinut paikalliset kaupat, tiet sekä tavat. Ainakin suurimmalta osin. Olemme jopa muuttaneet uuteen omakotitaloon, mutta onneksemme ei kauas ensimmäisestä asuinpaikastamme.

Välillä kaipuu Suomeen on kova. Erityisesti talvi, ruisleipä, sukulaiset ja kaverit ovat mielessä. Onneksi pahimpaan hätään auttaa keskustassa sijaitseva putiikki, joka myy salmiakkia ja silliä. Kerran jopa Fazerin Turkinpippureita, mutta taisin ostaa hyllyn tyhjäksi. Paikallisesta kaupasta olen löytänyt myös näkkileipää, Fazerin minttusuklaata ja ruisjauhoja.

Amerikka on suuri maa ja siksi pitää sisällään runsaasti erilaisia paikkoja, nähtävyyksiä ja ihmisiä. Meidän tarkoituksemme ei ole jäädä Amerikkaan pysyvästi, vaan muuttaa reilun kolmen vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Sen vuoksi haluan näiden vuosien aikana ottaa kaiken ilon irti Amerikan kulttuurista ja toivottavasti oppia täällä lisää leivonnan saloista. Malttamattomana odotan jo Halloween-juhlaa: karkkeja, kummitusleivonnaisia ja pihoille pystytettäviä koristuksia. Trick or treat!

Shushanna