On iso kynnys – varsinkin paljasjalkaisena helsinkiläisenä – alkaa neuvoa teitä karjalanpiirakoiden valmistamisessa. Tarkoitukseni on kuitenkin vilpittömän hyväntahtoinen: tehdä kunniaa näille suomalaisille perinneleivonnaisille. Minun ja karjalanpiirakoiden taival ei ole ollut… no, rypytön. 🙂 Suurin yllätys on ollut, miten yksinkertaisessa ohjeessa voi olla niin monta sudenkuoppaa ja minä olen astunut niistä jokaiseen.

Asia kerrallaan olen kuitenkin ottanut opikseni: puuron paksuus, sen määrä ja suolaisuus, ruis- ja vehnäjauhojen suhde, kaulitun levyn paksuus… niin ja palohälytin! Se kannattaa eliminoida ennen paistamista, sillä käryttävä uuni saa sen melko varmasti laulamaan.

Suolan määrä on makukysymys. Karjalassa suolaa käytetään reilummin kuin mihin ehkä muualla Suomessa on totuttu. Tämä ohje ei ole vähäsuolaisimmasta päästä.

Kaikki oppini olen pyrkinyt ilmaisemaan ohjeessani. Piirakoiden muoto ja rypytys jääköön kuitenkin tekijälle, sillä ei ole oikeaa tai väärää tapaa, vaan jokaisen leipurin oma kädenjälki on yhtä oikea.