jaakakku4.JPG
jaakakku5.JPG
jaakakku6.JPG
jaakakku7.JPG

00aa3.JPG

Minulla oli ilo tehdä tilauskakku ystävälleni, joka sai ulkomailta vieraita kestittäväkseen. Alkuasetelma oli mahdollisimman mieluisa kakuntekijän näkökulmasta. Kun kakun teema oli päätetty, sain nimittäin vapaat kädet. 😉 Toiveena oli, että kakun koristelu liittyisi Suomeen. Minua kiehtoi ajatus jää/lumiaiheisesta vuodenaikakakusta, jossa suomivärit tulisivat luontevasti teeman kautta mukaan (niin, jossain päin Suomea tiettävästi vielä on talvisinkin lunta). Tässä vaiheessa en ollut vielä miettinyt toteutusta tarkemmin. Ainoa ehto oli, että kokonaan marsipaanilla kuorrutettua kakkua ei haluttaisi. Onneksi mietintäaikaa oli mukavasti, joten pystyin jättämään asian hetkeksi hautumaan. Ensin ei mitään kuningasajatusta meinannutkaan tulla. Sitten kerroin tilauksesta isälleni ja hän ehdotti välittömästi avantoa. Tarvittava inspiraatio syntyi samassa hetkessä ja näin jo jäälautat silmieni edessä.

Suklaata sisältävien muiden tarjoiluiden vuoksi täytteeksi toivottiin ensisijaisesti jotain muuta. Valkosuklaa kuitenkin hyväksyttiin mustikkatäytteen kaveriksi. Otin vielä oikeuden omiin käsiini ja käytin lime-valkosuklaata, jossa on aavistus enemmän raikkautta. Kakun sisuskin yrittää siis olla vähän suomihenkinen värimaailmaltaan. Tavoistani poiketen en tällä kertaa laita tähän reseptejä näkyviin. Syynä on se, että en mielelläni laita tänne mitään sellaista, mitä en ole itse maistanut. Toki kumpikin täyte tuli pakostakin valmistamisen yhteydessä koemaisteltua, koska ne eivät olleet minkään valmiin kaavan mukaan tehtyjä. Mutta kokonaisuuden toimivuus jäi nyt toteamatta.

Tässä vielä kuvien kautta selostusta kakun syntyvaiheista.

Avannosta nouseva urheilullinen nuorimies olisi voinut olla helpompi muotoilla jostain muusta aineesta kuin marsipaanista, ehkä sokerimassasta. Marsipaani pehmenee niin nopeasti käsissä, että suunnilleen jokainen yksityiskohta piti vaiheistaa pipon tupsua myöten, jotta edellinen osa ehti kovettua välillä. Osat liimasin toisiinsa sokerikuorrutteella. Ihon värin tein sekoittamalla marsipaaniin keltaista, punaista ja hieman valkoista väriä. Ukkeli voi näyttää lähikuvassa vähän tökeröltä, mutta mittakaavakin on pieni. Laitoin tuohon yhteen kuvaan kynän taustalle, jotta koko hahmottuisi paremmin. Pää oli pikkurillini kynnen kokoinen.

jaakakku_vaihe1.JPG jaakakku_vaihe2.JPG

jaakakku_vaihe3.JPG jaakakku_vaihe4.JPG

Jääelementti on tehty valkosuklaasta. Sulatin valkosuklaan ja vaalensin sävyä valkoisella tomuvärillä. Käytin myös hieman värjäysominaisuudeltaan tehokkaampaa nestemäistä valkoista, mutta vain vähäsen rakenteen kokkaroitumisen pelossa. Siitäkään huolimatta keltaisuus ei peittynyt täysin – väriä kului sitäkin enemmän. Päätinkin hoitaa lopun valkaisun käsittelemällä jään pintaa. Levitin suklaan leivinpaperilla päällystetylle leikkuulaudalle. Yhteen kohtaan jätin pyöreän esineen (pursotuspussin liittimen toisen osan), jonka ympärille olin irroittamisen helpottamiseksi kiertänyt leivinpaperia. Näin suklaaseen muodostui avanto. Laitoin suklaan jähmettymään jääkaappiin ja sitten vielä pakkaseen.

Jäätyneeseen pintaan sivelin hopeista ja valkoista tomuväriä. Tämän vaiheen olisi voinut hyvin ohittaakin, sillä lopulta päädyin käyttämään helmiässuihketta, jolla tuli kaikkein tasaisin ja kivasti kiiltelevä lopputulos. Värjäämisten jälkeen laitoin suklaan vielä hetkeksi pakkaseen. Sen jälkeen aloitin jännittävimmän vaiheen eli levyn pilkkomisen jäälautoiksi. Kuten vähän pelkäsinkin, yhdestä väärästä kohtaa lautta hajosi. Tarkoitus oli jättää osa yhtenäiseksi jääalueeksi, jossa avantokin tulisi sijaitsemaan. Valitettavasti levy halkesi juuri avannon kohdalta. Päätin kuitenkin olla heittämättä hanskoja tiskiin ja peittää halkeaman myöhemmin tomuvärillä. Muutoin paloittelu onnistui hyvin. Kun olin leikannut veitsellä irralleen isomman jäälautan, tökin loppuosaa levystä veitsenkärjellä, jolloin se halkesi itsestään lautoiksi. Lopuksi ripottelin jään pinnalle sinne tänne valkoista tomuväriä lumeksi.

jaakakku_vaihe5.JPG jaakakku_vaihe10.JPG

Jäälauttojen lomasta pilkottavasta merestä halusin siniharmaan. Toteutus vain mietitytti. Kiiltäväpintainen sen tietysti tuli olla, jotta se hahmottuisi paremmin vedeksi. Ensin pohdin juustokakkujen päällä usein käytettävää kiillettä. Siis jotain sokeroitua lientä, joka hyydytettäisiin liivatteella. Mutta pelkäsin, että a) pohja imisi kiilteen itseensä b) alta paistava ruskea pohja saisi kiilteen näyttämään sinisestä sävystä huolimatta epämääräisen väriseltä. Päädyin sitten ottamaan esille täytteestä ylijääneet tuorejuuston ja rahkan, jotka arvioin riittävän paksuiksi rakenteeltaan. Yhdistin ne toisiinsa, sokeroin seosta hieman, värjäsin sinisellä ja mustalla elintarvikevärillä ja sekoitin joukkoon yhden liivatteen. Levitin seosta kakun päälle niin ohuelti, että pohja jäi juuri ja juuri peittoon. Sitten tein hyytelösokerista kiilteen, jonka edelleen sävytin siniseksi ja lusikoin sitä siniharmaan taustan päälle. Meri oli valmis. Valmiin kakun kuvissa sininen sävy ei juurikaan erotu, mutta näissä alla olevissa kuvissa se näkyy paremmin.

jaakakku_vaihe6.JPG jaakakku_vaihe7.JPG

jaakakku_vaihe8.JPG jaakakku_vaihe9.JPG

Kun kiille oli hyytynyt, siirsin kakun lopulliselle alustalleen. Sitten nostin päälle jäälautat.

jaakakku_vaihe11.JPG

Reunoille levitin kermavaahtoa. Laitoin kakun alareunaa kiertämään leivinpaperisuikaleita, jotta kakkualusta ei töhriintyisi kermasta. Sivelin kermaa ensin paksuhkosti leveällä veitsellä. Sitten ohensin ja tasoitin kerman lastalla. Tämän jälkeen poistin varovasti suojapaperit.

jaakakku_vaihe12.JPG jaakakku_vaihe131.JPG

jaakakku_vaihe14.JPG jaakakku_vaihe15.JPG

Ruusut olin tehnyt jo aiemmin. Asettelin ne ison jäälautan toiseen reunaan. Liimasin ruusut jäähän sokerikuorrutteella, jotta ne eivät kuljetuksen aikana kierisi pois paikoiltaan. Laitoin avantoon suklaamarsipaanista tehdyt portaat ja niihin nojaamaan uimarin. Pursottelin isolla pyöreäpäisellä tyllalla reunoille palluroita ja ripottelin avannon ympärille lisää tomuväri-lunta halkeaman peitoksi. Avantoon laitoin vielä hieman glitteriä (sellaisia kiiltäviä hiutaleita) jäähileeksi (lähikuvia ottaessani tätä ei oltu vielä tehty).

jaakakku_vaihe16.JPG

Nostin valmiin kakun jääkaappiin noutoa odottamaan. Jotenkin minulla oli kuitenkin epämääräinen olo, että onko kaikki nyt kohdallaan. Kurkistelin vähän väliä jääkaappiin tarkistaakseni, että kakku on yhä tallessa. 😉 Sitten huomasin ukkelin olevan vähän kallellaan. Tarkempi tarkastelu osoitti, että marsipaani oli alkanut sulaa kiilteen päällä. Se oli siis ehdottoman huono alusta marsipaanille! Jos kakku olisi syöty parin tunnin sisällä, mitään ongelmaa ei olisi ollut. Mutta nyt iltaan oli vielä aikaa. Otin sitten portaat ja uimarin pois, jotta enempää vahinkoa ei syntyisi. Kovia kokeneelta avantouimarilta jouduin amputoimaan jalan. Laitoin koristeet paikoilleen vasta, kun kakkua tultiin hakemaan. Päädyin käyttämään uimarin tukena cocktail-tikkua (tikku kulki miekkosen sisällä ja siitä suoraan kakkuun). Sen avulla sain uimarin mielestäni hyvin tukevasti kakkuun kiinni. Portaat saivat nojata jään reunaan, joten niidenkään pehmeneminen ei onneksi pilannut alkuperäistä suunnitelmaa. Myöhemmin luin huojentuneena tekstiviestin, jossa kakkua kiiteltiin kovin. Loppu hyvin, kaikki hyvin!