Olen tällä viikolla kahlannut läpi valtavasti vanhoja keittokirjoja ja löytänyt niistä mielenkiintoista materiaalia tämän vuoden Suomi 100 -teemaresepteihin. Jumituin testaamaan 1900-luvun alkupuolen opuksesta erilaisia rinkilöitä ihan siitä syystä, että tämä on itselleni melko tuntematon laji. Rinkilöitä löytyi mm. sokuri-, kerma-, voi- ja teerinkilöiden nimillä. Kokeiluni olivat hieman epäonnisia. En saanut oikein kauniita rinkilöitä aikaan ja termistökin puhutti: mitä esimerkiksi tarkoitetaan ”sokurijauholla”. Facebookissa tätä asiaa arvuuttelin ja vastausten pohjalta tein päätelmän, että kyseessä lienee hyvin hienojakoinen kidesokeri, jonka lähin vastine voisi olla Siro-sokeri. Raaka-aineiden tulkinnan lisäksi vaikeuskerrointa noissa vanhoissa resepteissä lisää se, että jauhoja laitetaan ”tarpeeksi” tai ”niin, että tulee kohtalaisen paksu taikina”. Tämä on minunlaiselleni pedantille ihmiselle lähes sietämättömän epämääräistä! 🙂

Minun rinkiläni eivät siis ottaneet tällä kertaa onnistuakseen, mikä oli pienimuotoinen kolaus. Laitoin kirjan tältä erää syrjään (palatakseni sen pariin toki myöhemmin) ja sukelsin turvallisesti Kinuskileipomoihin, sillä rinkilöiden suhteen en aikonut luovuttaa. Minulle oli jäänyt mieleen Jatsun tekemät Euran rinkilät, pitkälti yli 100-vuotias perinneleivonnainen sekin. Hieman jouduin jauhojen määrää lisäämään, jotta sain taikinan paremmin muotoiltavaksi. Noin-merkki desilitrojen edessä jättää sinullekin leipojana hieman harkinnanvaraa. Vinkkinä sanoisin, että pinnalle tuleva sokeri kannattaa olla melko karkeajakoista kidesokeria (ei raesokeria kuitenkaan), jotta kiteet jäävät selkeästi näkyviin rinkilöiden pintaan.

Mutta oikein herkullisia tuli, mitä sopii raaka-aineiden perusteella odottaakin. Euran rinkilät ovat satakuntalainen perinneherkku ja Euran kunnan ylpeys, joten tässä pääsemme mukavasti myös maakuntamatkailun pariin.