16.11.2015   5 kommenttia

Kinuskit maailmalla: down under – villiä luontoa ja Melbournen vilskettä


Kenguru 1

Kinuskit maailmalla -sarjassa tutustutaan tällä kertaa kaisahoon johdolla Australiaan ja australialaiseen leivontakulttuuriin. Mihin matka jatkuu tästä? Uusia ulkomailla asuvia Kinuskeja kaivataan sarjaan, joten otan yhteydenotot asian tiimoilta kiitollisena vastaan! Aiemmat esittelyt löydät kohdasta Yhteisö -> Kinuskit maailmalla.

Tieni vei palmujen alle Australiaan puhtaan sattuman kautta. Tapasin nykyisen mieheni Edinburghissa, Skotlannissa, ja etäsuhteilun jälkeen pakkasin kimpsuni ja kampsuni, varasin yksisuuntaisen lentolipun ja lentää porhalsin hänen luokseen Melbournen syleilyyn.

Suurin käytännönero Suomessa asumiseen verrattuna lienee Melbournen älytön koko. Neljä miljoonaa asukasta jo nyt, ja luku on jatkuvassa nousussa. Tiet ovat tukossa ja junat täynnä, aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja seuraavassa hetkessä vettä sataa niskaan. Sää ja luonto ovat arvaamattomia, mutta ihmiset ystävällisiä.

Yritän vieläkin tottua siihen, että pienimmänkin asian hoitamiseen saa pelkästään jo kaupungin sisäisten välimatkojen vuoksi tuhraantumaan iäisyyden. Asuntojen hinnat ovat räjähtäneet käsiin, ja hyvää kotia on hankala löytää. Tai ainakaan sellaista, johon olisi varaa.

Australia on kuitenkin aivan uskomattoman kaunis maa. Myös Melbourne on kaunis kaupunki, joka ei nuku koskaan. Australialaiset ovat kaiken kaikkiaan rentoa ja kansainvälistä kansaa – kaupungilla näkee niin monenlaisia ihmisiä niin monista eri kulttuureista, että tuntee varmasti sopivansa ja mahtuvansa joukkoon.

Luonto Kinuskit maailmalla Koala Kinuskit maailmalla
Vilkkaan kaupunkielämän ulkopuolella aukeaa kaunis, mutta arvaamaton luonto. Australiassa asustaa moninainen kirjo paikallisia eläinlajeja. Kuvassa sulostuttavat koalat.

Kun muutin tänne, aloin tietysti huomata, että kauppojen tuotevalikoima on Suomeen nähden melko erilainen. Leivät ovat parhaimmassa tapauksessa kokojyvää, rukiista voi vain haaveilla. Karkki- tai sipsivalikoimat eivät yllä lähellekään suomalaisten kauppojen tasoa. Kiitos Fazerin ja Taffelin! Olen myös karjalanpiirakoiden ikifani, joten ikävähän siinä tuli.

Ilman Kinuskikissaa ei minun kokeiluistani olisi varmaan tullut yhtään mitään. En ole nimittäin kovin kokenut leipuri, mutta reseptejä selaillessa ja kotiruokaikävissäni pyöriessä minuun iski kummallinen kokeilunhalu. Sitten satuimmekin muuttamaan uuteen asuntoon, jonka pihalla kasvoi ihana sitruunapuu. Se taisi olla se alkukipinä.

Kinuskikissan reseptillä tehty sitruunapiirakka oli niin taivaallisen hyvää tuoreista, juuri puusta poimituista sitruunoista valmistettuna. Pieniä hankaluuksia tuottivat paikalliset mittayksiköt, mutta reissu Ikeaan ratkaisi senkin homman. Skandinaavisen desimitan kanssa edes minä en voi pilata leipomuksiani.

Sitruunapuu Kinuskit maailmalla Sitruunapiirakka ja profiteroles Kinuskit maailmalla
Kotipihan tuoreista sitruunoista syntyy taivaallista sitruunapiirakkaa.

Olihan sitä pakko sitten myös kokeilla kääretortun ja karjalanpiirakoiden tekemistä. Voi luoja, miten hyviä niistä tuli! Vaikka itse näin vaatimattomasti sanonkin. Mieheni, joka on siis Melbournessa syntynyt ja kasvanut, tykkää hänkin suomalaisista leipomustuulahduksista keittiössämme.

Baileys-kakku ja Kinuskin valkosuklaa-limefudge ovat olleet suurmenestyksiä. Mieheni sukulaiset rakastuivat fudgeen ja minä vietin tovin jos toisenkin kääntämällä Kinuskin reseptiä, jotta he voisivat kokeilla samaa omassa keittiössään. Myös toinen suomalainen ihmeellisyys, perinteinen uunipannukakku, on saavuttanut suursuosion minne tahansa maailmassa olen mennytkin.

Fudge Kinuskit maailmalla Karjalanpiirakat Kinuskit maailmalla
Kinuskikissan lime-valkosuklaafudge herätti ihastusta ja karjalanpiirakat toivat helpotusta suomalaisten perinneleivonnaisten ikävään.

Australialaiseen jälkiruokakeittiöön kuuluvat lähinnä tutut brittiläisherkut. Jälkiruoka tuntuu olevan suomalaiseen käytäntöön verrattuna hyvin tärkeä osa ruokakulttuuria. Pääruoan (usein grilliherkkujen) jälkeen erilaisia leivonnaisia on aina tarjolla ystävien tai sukulaisten luona vieraillessa. Kaikenlaiset vanukkaat, kohokkaat ja hyytelöt ovat suosittuja, kuten myös vanilja- ja karamellipalat (vanilla/caramel slices). Ja tietysti perinteiset browniesit, eli mokkapalojen tapaiset suklaaleivokset. Pitkän merimatkan tehneiden vankien mukanaan tuomat reseptit elävät ja voivat hyvin siis edelleen.

Seuraavaksi keittiööni pääsevät kokeiluun suomalaiset lihapiirakat. Edelleen myös kaipaan kunnon ruisjauhoja karjalanpiirakoihini, sillä täältä löytämäni ruisjauhot ovat hyvin vaaleita, tuskin ruista nähneetkään. Vaan etsintä jatkukoon!

kaisahoo, Kinuskileipomo kaisahoo