Tiedotteet 
Kysyin aiemmin, mitä kuvassa näkyvälle kakulle on tapahtunut. Paljon tuli erilaisia teorioita. 
Ei, se ei ollut hometta, vaikka siltä se minustakin kovasti näyttää – kakku siis todella syötettiin äitiparalle. 
Lapsia tai eläimiäkään ei ole syyttäminen. Mustikkaakaan kakku ei ole nähnyt ja vuokakin oli kunnossa. Jäljet siis johtavat vain allekirjoittaneeseen itseensä.
Lauantaina klo 17.30 kakku oli saatu onnellisesti täytettyä manteli-nougat-vaahdolla (ohje myöhemmin). Kokeilin kakkuun uutta täyttämistapaa, siitäkin erillinen ohje.
Tältä kakku näytti juuri ennen kohtalokkaita tapahtumia klo 21.15:
Klo 21.37 näkymä keittiössä olikin sitten tällainen:
Eli sinistä mönjää joka paikassa! Mitä siis tapahtui? Tarkoitus oli saada kakun pinnalle vettä ilmentävä, sinisen värinen kiille. Sivelin kakun pinnalle eristeeksi samaa vaahtoa, josta täytekin oli tehty. Mutta eriste ei ollutkaan hyytynyt ja kakku imaisi liemen itseensä! Pelastin sen mikä pelastettavissa oli: kuorin kakun nopeasti päältä ja reunoilta. Siitä huolimatta sininen väri oli päässyt osittain imeytymään sisuksiin ja reunatkin tuhoutuivat. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään eikä minulla ollut oikein mitään materiaalia, millä olisin voinut lähteä enää alkuperäistä ideaa siihen aikaan illasta toteuttamaan. Päätin heittää hanskat tiskiin ja palata asiaan uudelleen aamulla, kun pahin harmi olisi haihtunut.
Aamulla jääkaapissa odotti yhtä lohduton näky ja ohimenevän hetken mietin jopa kakun tarjoamista tällaisena – ihan huumorimielessä. Koska kyse oli kuitenkin äitienpäiväkakusta ja se oli äitini kunniaksi tehty, aloin kasata kokoon plan B:tä. Kaikeksi onneksi jääkaapissa oli eräästä toisesta kakusta (näette sen myöhemmin) ylijääneitä mansikoita. Näin yllättäen tulikin tilaisuus tehdä perinteinen mansikkakakku, joka on kyllä kutkuttanut aiemminkin, mutta aina jokin erikoisempi idea on ajanut edelle.
Sainpas myös kantapään kautta opetuksen, että jääkaapissa pitää aina olla varalla vähintään pari purkkia Flora Vispiä tai muuta kauemmin säilyvää kermaa. Jo täytettä tehdessä sain tehdä yhden kermanhakureissun ja nyt aamulla klo 9.00 jouduin huoltsikalle kermaa ostamaan.
Muutama jämäpala tummaa suklaata löytyi varastoista. Pursotin sulalla suklaalla leivinpaperille kaksi perhosta. (Laitan ohjeet suklaaperhosten tekemiseen myöhemmin – onneksi harjoittelin niitä jo aiempaan kakkuun.) Sitten perhoset jääkaapin kautta pakkaseen jähmettymään. Klo 11.11 oltiin jo tässä vaiheessa eli mansikat kakun päällä ja raidoitus samasta suklaasta:
Vatkasin kerman (joka jäi hieman liian löysäksi enkä siksi ollut pursotusjälkeen täysin tyytyväinen) ja tein kermapursotukset mansikoiden ympärille ja kakun reunoille. Perhoset laskeutuivat pakkasesta mansikoiden päälle. Jotain glamouria kakku vielä kaipasi ja niinpä kaivoin esiin salaisen aseen – haa: glitterin. Perhosille se antoi huikean säväyksen (valitettavasti kameran linssin kautta näky ei ole sama!). Kivasti kimalteli myös mansikoiden ja kerman päällä. Laitan kakusta myöhemmin lisää kuvia ja reseptin.
Ihan iloisiin tunnelmiin siis päättyi kinuskiperheen äitienpäivä, minkä näistä kuvistakin voi päätellä. Kuvissa muuten kinuski-isän viikonloppuna ostamat uudet lelut poikasille. Tytöt saivat pari lelusettiä kokkaus- ja leivontavälineitä: kauhoja, vispilä, kattiloita, lastoja, kaulin ja vaikka mitä muuta hyödyllistä. Täällä on siis käynyt sen jälkeen todella innokas kolistelu! Tämä lienee välillisesti lahja myös Kinuskille, sillä nyt voin omia osan keittiökaappien sisällöstä takaisin itselleni.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Ensi vuoden äitienpäiväkakku on kuitenkin tämän seurauksena sinetöity. Silloin maistellaan rennosti valmiiksi pakkaseen tehtyä juustokakkua ja minä antaudun aamusta alkaen muiden passattavaksi.
RSS
15:07
Ihanaa, että muillekin käy noin! Itselleni kävi hullusti tyttöjen iltaa varten väsäämääni muffinseille. Halusin kuorruttaa ne ja keskellä yötä vielä taistelin ja aina meni jotakin pieleen! Lopulta päätin dipata muffinsit sulatettuun suklaaseen ja kuorrutteet murentaa siihen päälle. Tytöt tykkäsivät eikä makuakaan haitannut. Pelkäsin jopa, että tuloksesta tulisi liian makea, onneksi ei sentään tullut
Loppu hyvin kaikki hyvin, luovuutta vaa kehiin 
14:12
Hei minunkin juustokakkuuni tarttui tuollaista sinistä irtopohjavuoasta en vaan osaa selittää mitä siinä kävi xD
13:23
Oi miten kaunis kakku!
mutta ei kyllä uskoisi samaksi kakuksi ollenkaan!
Niin, on kyllä lohduttavaa että sinunkinlaisesi mestari joskus epäonnistuu jossain..
Ja nuo perhoset.. itsekkin alan kyllä tämän jälkeen opettelemaan tuollaisten perhosten tekemistä!
20:06
tiuuhti: minä laittaisin pakkaseen. Siellä säilyminen on aina varminta. Itse kierrätän tämän tapaiset suklaakoristeet aina pakkasen kautta. En tiedä, onko tämä “virallinen” tapa, mutta jäisinä ne on helpompi laittaa kakun päälle – suklaahan sulaa muutoin hetkessä käsiin.
16:50
Nuista suklaaperhosista..haluaisin niitä lakkiaskakkuni päälle, joten jos teen ne jo nyt, miten ne kannattaisi säilyttää? Pakasteessa, vai periaatteessa eikö niiden pitäisi huoneenlämmössäkin säilyä?
23:08
Kiitos kaikille, kivoja viestejä olette jättäneet. Lohdullista lukea noita muidenkin katastrofikertomuksia.
Tällaisia välillä sattuu, mutta kaikesta voi ottaa opiksi.
Anginalle nostan peukkua onnistuneesta marsipaanikokeilusta! Ja Virpille vastaan, että suunnittelen suklaaperhosohjeeseen pari mallia valmiiksi, jotka voi sitten tulostaa. Kaipasin niitä itsekin hommaan ryhtyessäni. Maikkili: toki saat linkittää, yritän ehtiä jossain vaiheessa vastavisiitille.
15:51
No tosi hienohan siitä lopulta tuli, vaikkei ihan sellainen kuin olit ajatellut:) Noh, näitähän sattuu!
22:19
ihanan tyypillisen tuttu kakkuepisodi…
minäkin mietin äitienpäivän alla, että miten tämä nyt näin menee että äiskä itse tekee itselleen kakkua, jotta sitten varmasti saa äitienpäivän aamuna kakkukahvit sänkyyn 
noh, jospas muutaman vuoden päästä saisi nauttia ihan sitten jonkun muun tekemästä kakusta 
viimeistään kun tuo silja on jo aikuinen 
näitähän tapahtuu juuri näitä kun mikään ei mene niinkuin niiden pitäisi mennä . Lopputulos on kyllä huikaisevan kaunis.. ihanine perhosineen. Kauniit perhostytöt sulla myös sylissäsi
21:45
Voi kiitos!!! Arvaa lohduttiko! Olen kerran hakenut kermaa 26 km:n päästä (yhteensuuntaan). Kesähelle, ukkosta ilmassa ja 220 vierasta tulossa kirkosta hääpaikalle…. Kaameen kerroskakun oli morsmaikku halunnut ja matkaa oli niin paljon että pursotus oli tehtävä paikanpäällä. Loppu hyvin kaikki hyvin niin kuin sinulla. Olet kyllä tositaituri, joka innostaa tässä harrastuksessa eteenpäin. Kiitos.
23:37
Tuostahan vain tunnistaa todellisen taiturin. Katastrofi on paikattu mitä taitavimmin, eikä kukaan varmaan uskoisi mansikkakakkua katsellessaan minkälainen taistelu on käyty. Mielettömän upea ja kaunis kakku, perhoset vielä kruunaavat koko homman. Upea!
22:34
Kaikesta huolimatta kaunis oli lopputulos! =)
Ja juu, tuon minäkin olen oppinut kantapään kautta että varakerma on AINA jääkaapissa.
Ihania kuvia sinusta ja kaksosista! Ovat todella suloisia pakkauksia! =))
8:21
Tuo kakku on niiiin herkullisen näköinen, että sitä on pitänyt käydä katsomassa moneen kertaan, tulee ihan kesä mieleen. Perinteinen kermakakku on tosi herkkua jos täytteeksi on laitettu jotain muuta kun äkkimakeaa hilloa.
Hienosti pelastit tilanteen.
16:47
Meilläkin kävi kivasti, kun olin lauantaina(illalla lasten mentyä nukkumaan) pursottanut sulasta suklaasta muutaman omaperäisen koristeen+sydämiä äitienpäiväkakkuun….mitä olikaan tapahtunut su aamuna. Olin laittavinani koristeet tarpeeksi kauas etteivät ylety mutta olisi pitänyt laittaa vielä YLEMMÄS. Nuorimmainen 2v. kädet ruskeat, pöytä ruskeita kädenjälkiä täynnä samoin tuoli millä kipusi sivupöydälle. Oli syönyt kaikki suklaakoristeet+orvokkien kukan varret. Onneksi muut koristeet eivät menneet suihin. Saanhan linkittää sinut sivuilleni terveisin http://www.freewebs.com/maikkili
Sivullani gluteenitttomia leivontaohjeita ja muita harrastuksia.
Makeita kakkuja kisuperheellä
10:26
Olipas sinulla tuuri..
Hauskasti kerrottu! Tiedätkö, tuollaista sähellystä on varmaan puolet mun leivontahetkistä, tuttuakin tutumpaa tekstiä siis. 
Ehkä sen vuoksi tämän vuoden äitienpäivänä säästin itseäni ja hermojani, ja tein kakut Vain lasteni mummoille, itse jäimme ilman kakkua. Oli ihan hyvä veto 
Todella hienon kakun sait kuitenkin kaikesta huolimatta aikaiseksi!!
10:08
Huhhuh.. Itselläni on käynnyt noin kerta jos toinenkin ja tosiaan ne ‘varakermat’ on parasta aina olla kaapissa
)
Tuosta päällysteestä sanoisin, että kannattaa seuraavalla kerralla käyttää ihan marmeladia tai esim. pilttisosetta kakun pinnalla mieluummin kuin hyydykettä/vaahdotettua täytettä, ne tuppaa olemaan hiukan liian huokoisia päällystettäväksi kiilteellä.. (onnistuu tietysti jossain tapauksissa, mutta parempi ottaa varman päälle
9:24
Mulle käy kyllä useinkin niin, että lopputulos ei vastaa ihan täysin suunnitelmaa…
Mutta minä en kyllä olekaan sellainen taituri kuin sinä! Tosi kauniin kakun sait katastrofista huolimatta aikaiseksi!
Noihin perhosiin liittyen, olisi mukavaa, jos jostain löytäisi perhosten malleja, minkä mukaan pursottaa. Olen kovasti yrittänyt etsiä, mutta en ole vielä onnistunut löytämään. Olisiko sinulla, haluaisitko julkaista niitä täällä?
Onpas sinulla muuten suloisia kissanpoikasia!!! <3
23:23
Hurja tarina..
Kakusta tuli kyllä hieno, ei uskoisi samaksi.. 
22:18
Kyllä sitä parhainkin jauhopeukolo saa sählätä, ja mistäpä sitä kaikkeen osaa ennalta varautua
Hirmu tutun kuuloista juttua, itselle tuota sähläystä sattuu lähes joka kerta kun koitan kakkua saaja aikaseksi. Ihana on lopputulos näinkin, perhoset on niiiin somia! Herttaisia myös kuvat sinusta ja pikkuk(m)isuista 
19:37
voi että mikä tarina!! Mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja kakusta tuli oikein sievä!!! Ja nuo perhoset ovat todella kauniita sekä ihanan värisiä!!! =D
15:37
Tervehdys!
Ajattelin tulla vain tänne kiittämään, että blogisi (ja ennen kaikkea havainnollisten ohjeidesi) ansiosta minäkin uskalsin elämäni ensimmäistä kertaa kokeilla marsipaanipäällysteistä kakkua esikoisen eilistä syntymäpäivää varten. En ole koskaan ollut mikään jauhopeukalo, mutta sellaiset esteettiset kakut kyllä kovasti syyhyttävät sormia.
Ja sehän olikin paljon helpompaa kuin olin kuvitellut! Näinköhän tässä täytyy jatkossa kantaa kotiin ostoskasseja täynnä marsipaanipötköjä…
10:54
Taitoahan tuo vaan on!!
Todellakin moni olisi heittänyt hanskat tiskiin, vaan sinäpä sait kakusta hienon, kaikesta häslingistä huolimatta…
Suloiset kuvat:)
10:33
Hienosti sait kyllä ‘korjattua’ tuon kakun
8:42
no olipas tarina.
mutta lopulta syntyi kaunis kakku!!
6:56
Tuostahan tuli kaunis kuin mikä. Ei kyllä samaksi kakuksi uskoisi. Olet hienosti saanut pelastettua tilanteen. Mieheni sanoi hauskasti viikonloppuna, kun itse painin lässähtäneen kakun kanssa, että: se minkä naiset naamassa korjaa pakelilla, kakussa korjataan kermavaahdolla. Että näin!
0:55
Voi mikä episodi!
Jotenkin kuitenkin lohdullista, että sinunkinlaisesi taituri voi joskus epäonnistua, antaa voimaa meille keltanokille! Ymmärtänet mitä tarkoitat! 
Ja mukavat kuvat äidistä ja lapsista 
Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Todella herkullisen näköinen lopputulos.