Sain lukijalta (kiitos _Laura_!) kivan idean kokeilla jenkkiläisiä karamelliomenoita (vapaa käännös). Tuumasta toimeen ja karamelliseosta kiehauttamaan. Netistä löytyi paljon ohjeita suunnilleen näillä määrillä, niistä sitten vapaasti soveltaen päädyin alla olevaan ohjeeseen. Pari keitosta tein kokeillakseni eri lämpötiloja. Jossain seos kehotetaan kuumentamaan 150-asteiseksi, mutta siitä tuli mielestäni kestämättömän kovaa. Kovapintaisia näistäkin tuli. Tiedustellessani asiaa kaiken tietävältä facebook-yhteisöltäni, sain kuitenkin uskonvahvistusta siihen, että candy applet todella ovat tahmaisia, kovia ja hankalia syödä. Paras anti taitaakin olla niiden upea ulkonäkö. Hyviä syöntiniksejäkin toki löytyi, kiitos avuliaiden vinkkaajien. Haukkaamisen sijaan toimivinta voi olla hehkeän herkun leikkaaminen veitsellä paloiksi.

Paistomittari kannattaa olla, se helpottaa elämää paitsi näiden kanssa myös muissa karamellijutuissa. Monissa jenkkiohjeissa näkee väriltään hehkuvan punaisia omenoita. Värin käyttö on makuasia. Jos omenat ovat itsessään upean sävyisiä, pelkkä kiiltävä pintakin tekee niistä näyttäviä. Toisaalta kuorrutteen alla omenan sävyt haalistuvat jo saman päivän aikana, joten punaisuus saa ne säilymään pidempään fresheinä. Huomioksi kuitenkin, että punaista väriä (vaikka käyttäisikin voimakkaita pastavärejä) tarvitaan reilusti. Itse laitoin teelusikallisen kärjellisen ja vaikka seos näytti tummanpunaiselta, omenoihin tuli vain hailakka puna (joka loppujen lopuksi oli tosi jees!).